Kati kirjoittaa:
Syytämme kaikesta joululomareissua Pyhälle vuonna 2016. Viihdyimme, ihastuimme ja aloimme haaveilla. Nyt pakkaamme muuttoauton Espoossa ja puramme sen 1000 kilometrin päässä pohjoisessa.
Kun suuntasimme jouluna Pyhälle, takana oli melko rankka työvuosi. Kiire ja ruuhkat olivat syksyn aikana kiristäneet kehoa ja mieltä. Olimme loman tarpeessa ja kaipasimme hiljaisuutta ja mielenrauhaa. Aika oli ehkä otollinen suuremmallekin muutokselle.
Ihastuimme Pyhään ja Lappiin. Mieli todella lepäsi tunturimaisemissa ja oikea talvi suurine lumikinoksineen ja pikkupakkasineen tuntui hyvältä. Peuhasimme lumessa kuin penskat. Kiire ja stressi taisivat karista jo ensimmäisten tuntien aikana. Voisiko elämä olla aina tällaista?
Kun ajelimme Pyhältä takaisin etelään, höpöttelimme huvikseen Lappiin muutosta. Paluu etelään ahdisti. Olisipa ihanaa asua kaukana ruuhka-Suomesta ja sen egokeskeisestä ja kiireisestä elämästä. Olisipa ihanaa, jos olisi oikea talvi! Olisipa ihanaa, jos voisi retkeillä tunturissa koiran kanssa useammin, kalastaa, katsella revontulia ja lasketella. Ja hengittää puhdasta ilmaa.
Toisaalta mietimme myös viihtyisimmekö. Olisiko molemmille mahdollista löytää töitä? Miltä tuntuisi olla niin kaukana sukulaisista ja ystävistä? Ajatukset olivat välillä muuton puolella ja välillä sitä vastaan eikä automatkan aikana ehtinyt muodostua selkeää mielipidettä. Niin paljon positiivista ideassa kuitenkin oli, että ajatus alkoi kehittyä varovaiseksi haaveeksi.
Vain muutama viikko loman jälkeen huomasin mielenkiintoisen avoimen työpaikan Sallassa. Sallassa? Tiesin, että se on jossain Lapissa, mutta loput kysyin Googlelta.
Sijainti vaikutti hyvältä. Ei liian ylhäällä, mutta kuitenkin Lapissa. Reilut 3500 asukasta, paljon tilaa elää ja hengittää. Jonne innostui ajatuksesta heti ja kannusti hakemaan. Niin teinkin ja yllättäen sain paikan.
Niinpä muutamme huhtikuussa Sallaan, 1000 kilometrin päähän. Jätämme työt, asunnon ja ystävät. Kun rekka ajaa muuttopäivänä Sallaan, näemme paikan ensimmäistä kertaa. Emme ole kumpikaan käyneet siellä aikaisemmin.
”Hulluja!”, on moni sanonut. Moni on myös ihmetellyt, miksi haluamme jättää Etelä-Suomen, jossa on kaikki lähellä. Sehän on unelmapaikka elää! Mutta onko oikeasti? Meidän unelmaelämä ei ole kiirettä, stressiä, työtä 24/7, ruuhkia, surkeita talvia, ihmisparvia, pelkkää asvalttia ja ulkoilua kerrostalojen väleissä. Se on ihan jotain muuta.
Moni on toki myös ollut innoissaan meidän puolesta, kannustanut ja kehunut rohkeuttamme. Ehkä jokunen on ollut kateellinenkin. Moni on myös sanonut, että lähtisi itsekin Etelä-Suomesta jos voisi tai jonain päivänä aikoo lähteäkin. Tai haluaisi itsekin vaihtaa työpaikkaa, koska ei ole pitänyt työstään enää viimeiseen 10 vuoteen. Me emme halunneet tyytyä tai odottaa, elämästä ei ikinä tiedä.
Päätös muuttamisesta tuntuu meistä täysin oikealta. Kun elämä tarjoaa tällaisen mahdollisuuden, hullu on se joka kieltäytyy.
1000 kilometriä pohjoiseen 
Eksyin tänne blogiin ensimmäistä kertaa ja tulin lukemaan tämän aloitus tekstin. Rohkea veto teiltä ja hienoa, että olette seuranneet omaa unelmaanne. Itse olen asunut myös Etelä-Suomessa ja muuttanut sieltä juurille Pohjois-Pohjanmaalle. Kyllä elämä on niin erilaista etelässä kuin maaseudulla.
TykkääTykkää