Jonne kirjoittaa:
Revontulet ovat todella hienoja valokuvissa, sitä ei käy kenenkään kieltäminen. Satoja ellei jopa tuhansia ”reposkuvia” Instagramista selailtuani mietin, että ovatko ne todella noin upeita vai ovatko vain hyvien kuvaajien kuvankäsittelytaidonnäytteitä. Nyt muutaman kokemuksen rikkaampana voin varmuudella sanoa, että ne ovat paljon hienompia livenä kuin video- ja valokuvissa.
Revontulet kantoivat oman osansa kekoon joululomallamme, jotta kokonaisvaltainen ja paljon puhuttu Lapintaikuus sai lumottua meidät niin, että 4,5kk myöhemmin asuimme jo Lapissa. Iltaisin selailimme ennusteita ja tuijottelimme ikkunoista josko taivas aukenisi ja syttyisi tuleen. Ensimmäinen kuvani ei ole mestarillinen, mutta sen hetken muistan varmasti ikuisesti. Jouluaattoiltana olimme silmät suurina ja lumoutuneina tuijottelemassa taivaalle. Osansa saattoi toki olla silläkin, että eväinä oli kiireessä limupulloon kaadettu punaviini lämmikkeeksi. 🙂
Hyvän revontulikuvan ottaminen vaatii mielestäni kaikkea muuta, kuin edellä mainittu. Repussa pitää olla kameran ja jalustan lisäksi pakattuna kärsivällisyyttä, lämpimiä vaatteita sekä ripaus hyvää tuuriakin. Kamera on hyvä tuntea, koska tilanteet tulevat nopeasti ja saattavat mennä yhtä nopeasti myös ohi. Joskus toki taivaantulet esittelevät loistoaan pidempäänkin, mutta sillon kun tilanne on ns. päällä, niin on hyvä keskittyä vain kuvaamiseen, ettei arvokasta kuvausaikaa tuhlaannu asetuksien etsimiseen pimeässä. Käytännön kameravinkkeihin tai kuvausasetuksiin en nyt ota kantaa sen enempää, mutta internet on täynnä hyviä vinkkejä joilla pääsee alkuun.
Tuurin minimoiseksi pitää olla valmistaunut, niin kuin elämässä yleensäkin. Hyvän kuvan saamiseksi pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Erittäin kliseisesti sanottu, mutta tässä taiteenlajissa se on ehdoton fakta. Kuvauspaikka kannattaa katsoa valmiiksi jo etukäteen, jotta revontulimittareiden lyödessä punaiselle ei paikan etsimiseen tuhraudu ylimääräistä aikaa. Itse tykkään kuvista joissa on revontulien lisäksi myös maisemaa, mutta makunsa kullakin ja makuasioista ei voi kiistellä. Sunnuntain kuvauksille valitsin paikan joka on hieman korkeammalla muuhun maastoon nähden ja josta saa kuvattua useampaan ilmansuuntaan, koska ikinä ei tiedä mistä suunnasta taivas syttyy tuleen.
Revontulien mahdollisista liikkeistä on dataa internet pullollaan, mutta itse olen toistaiseksi turvautunut pelkästään Facebook-ryhmään: Revontulikyttääjät. Se on hyvähenkinen ryhmä, jossa fiksummat ”tähtitieteilijät” ovat valmiita auttamaan minun kaltaisia revontulinoviiseja. Ennusteiden tutkiminen on siis oleellinen osa prosessia.
Pakkaa kamerareppu hyvissä ajoin valmiiksi. Muista ottaa mukaan lisää lämpöisiä vaatteita, koska kuvauspaikalla odotellessa ja kylmän lumen päällä seisoskellessa kylmyys tunkeutuu aina luihin ja ytimiin vaikka alussa saattaa tuntuakin että on riittävästi päällä. Mikäli kuvauspaikka vaatii lähestymistä, niin tärkeää on riisua lämpimimmät päältä pois siksi aikaa kun olet liikkeessä. Pue ne heti pelipaikoille päästyäsi kuitenkin takaisin päälle. Eväitä ja kuumaa juomaa on myös hyvä ottaa mukaan. Varmista lähtiessäsi että kameran akku on täysi. Mikäli sinulla on vara-akku, niin pidä sitä lämpöisessä taskussa, ettei kylmässä varaus pääse purkautumaan.
Revontulisesonki vetelee nyt viimeisiään, koska valoisuus puskee päälle. Tälle illalle (25.4) on kuitenkin vielä odotettavissa kohtalaisia reposia, joten toivon kaikille kirkkaita taivaita ja palataan aiheeseen ensi talvena.
Ps. muista myös nauttia aina välillä luonnon taidenäytöksestä muutenkin kuin kameran etsimen läpi.
Olemme kuitenkin ehtineet jo fiilistellä omaa saunaa ja sitä, että ovesta pääsee suoraan ulos. Se on luksusta vuosien kerrostaloelämän jälkeen! Minusta on kuoriutunut puistelija. Tekisi mieli puistella kaikki mahdolliset tekstiilit ja vähän muutakin, Jonne ei ole ihan yhtä innoissaan asiasta.
Ei ole ikävä etelään.
1000 kilometriä pohjoiseen 