Revontulikuvaus

Jonne kirjoittaa:

Revontulet ovat todella hienoja valokuvissa, sitä ei käy kenenkään kieltäminen. Satoja ellei jopa tuhansia ”reposkuvia” Instagramista selailtuani mietin, että ovatko ne todella noin upeita vai ovatko vain hyvien kuvaajien kuvankäsittelytaidonnäytteitä. Nyt muutaman kokemuksen rikkaampana voin varmuudella sanoa, että ne ovat paljon hienompia livenä kuin video- ja valokuvissa.

Revontulet kantoivat oman osansa kekoon joululomallamme, jotta kokonaisvaltainen ja paljon puhuttu Lapintaikuus sai lumottua meidät niin, että 4,5kk myöhemmin asuimme jo Lapissa. Iltaisin selailimme ennusteita ja tuijottelimme ikkunoista josko taivas aukenisi ja syttyisi tuleen. Ensimmäinen kuvani ei ole mestarillinen, mutta sen hetken muistan varmasti ikuisesti. Jouluaattoiltana olimme silmät suurina ja lumoutuneina tuijottelemassa taivaalle. Osansa saattoi toki olla silläkin, että eväinä oli kiireessä limupulloon kaadettu punaviini lämmikkeeksi. 🙂

IMG_9839
Ensimmäinen revontulikuvani mökkikylässä Pyhällä ja ilman jalustaa kamera reppuun tuettuna.

Hyvän revontulikuvan ottaminen vaatii mielestäni kaikkea muuta, kuin edellä mainittu. Repussa pitää olla kameran ja jalustan lisäksi pakattuna kärsivällisyyttä, lämpimiä vaatteita sekä ripaus hyvää tuuriakin. Kamera on hyvä tuntea, koska tilanteet tulevat nopeasti ja saattavat mennä yhtä nopeasti myös ohi. Joskus toki taivaantulet esittelevät loistoaan pidempäänkin, mutta sillon kun tilanne on ns. päällä, niin on hyvä keskittyä vain kuvaamiseen, ettei arvokasta kuvausaikaa tuhlaannu asetuksien etsimiseen pimeässä. Käytännön kameravinkkeihin tai kuvausasetuksiin en nyt ota kantaa sen enempää, mutta internet on täynnä hyviä vinkkejä joilla pääsee alkuun.

IMG_2412
Sallatunturit voi erottaa tarkalla silmällä oikeasta reunasta.

Tuurin minimoiseksi pitää olla valmistaunut, niin kuin elämässä yleensäkin. Hyvän kuvan saamiseksi pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Erittäin kliseisesti sanottu, mutta tässä taiteenlajissa se on ehdoton fakta. Kuvauspaikka kannattaa katsoa valmiiksi jo etukäteen, jotta revontulimittareiden lyödessä punaiselle ei paikan etsimiseen tuhraudu ylimääräistä aikaa. Itse tykkään kuvista joissa on revontulien lisäksi myös maisemaa, mutta makunsa kullakin ja makuasioista ei voi kiistellä. Sunnuntain kuvauksille valitsin paikan joka on hieman korkeammalla muuhun maastoon nähden ja josta saa kuvattua useampaan ilmansuuntaan, koska ikinä ei tiedä mistä suunnasta taivas syttyy tuleen.

Revontulien mahdollisista liikkeistä on dataa internet pullollaan, mutta itse olen toistaiseksi turvautunut pelkästään Facebook-ryhmään: Revontulikyttääjät. Se on hyvähenkinen ryhmä, jossa fiksummat ”tähtitieteilijät” ovat valmiita auttamaan minun kaltaisia revontulinoviiseja. Ennusteiden tutkiminen on siis oleellinen osa prosessia.

Pakkaa kamerareppu hyvissä ajoin valmiiksi. Muista ottaa mukaan lisää lämpöisiä vaatteita, koska kuvauspaikalla odotellessa ja kylmän lumen päällä seisoskellessa kylmyys tunkeutuu aina luihin ja ytimiin vaikka alussa saattaa tuntuakin että on riittävästi päällä. Mikäli kuvauspaikka vaatii lähestymistä, niin tärkeää on riisua lämpimimmät päältä pois siksi aikaa kun olet liikkeessä. Pue ne heti pelipaikoille päästyäsi kuitenkin takaisin päälle. Eväitä ja kuumaa juomaa on myös hyvä ottaa mukaan. Varmista lähtiessäsi että kameran akku on täysi. Mikäli sinulla on vara-akku, niin pidä sitä lämpöisessä taskussa, ettei kylmässä varaus pääse purkautumaan.

IMG_2393
Sunnuntaina ensimmäiset revontulet näyttäytyivät 23:55 ja näytös kesti n.10min.

Revontulisesonki vetelee nyt viimeisiään, koska valoisuus puskee päälle. Tälle illalle (25.4) on kuitenkin vielä odotettavissa kohtalaisia reposia, joten toivon kaikille kirkkaita taivaita ja palataan aiheeseen ensi talvena.

Ps. muista myös nauttia aina välillä luonnon taidenäytöksestä muutenkin kuin kameran etsimen läpi.

Hiihtäminen koiran kanssa

Kati kirjoittaa:

Tänään aloitimme Viton kanssa uuden harrastuksen: hiihtämisen. Tästä meidän takapihan takaa lähtee koiralatu, joten olihan se testattava. Yhteensä koiralatuja on Sallassa kaksi.

Aluksi sukset ja sauvat ihmetyttivät ja jännittivät Vitoa. Jäisen lumen kahina ja rapsahtelu taisi sekin kuulostaa Viton korvaan pelottavalta, kun tökin sauvoilla vauhtia. Lähdimme etenemään varovasti perinteisellä tyylillä. Katsoin tarkasti, että en tee äkkinäisiä liikkeitä sauvojen ja suksien kanssa. Halusin varmistaa, ettei Vito saa minkäänlaisia inhottavia kokemuksia hiihtämisestä tai välineistä.

Hiihtoharrastus on helppo aloittaa. Koiralle tarvitaan hyvät valjaat ja hiihtäjälle vyötärölle tuleva vetovyö, josta lähtee joustava hihna koiran valjaisiin. Vetovyö-hihna-yhdistelmä maksoi noin 30 euroa.

Vito kulki alusta lähtien hienosti vierellä. En halunnut opettaa sille kovin kovaa vetämistä, sillä omat hiihtotaitonikaan eivät ole kovin häävit. Hiihdin koko parin kilometrin lenkin perinteistä paria ylämäkeä lukuun ottamatta. Epäilin, että jos lähden horjumaan luisteluhiihtäen Viton perään, saatan vahingossa huitaista koiraa suksilla tai sauvoilla.

Ylämäessä Vitosta oli todella apua, kun se pääsi vetämisen makuun ja kiskoi minua perässään ylöspäin. Kokeilimme (uhka)rohkeasti myös alamäkiä. Niiden laskeminen sujui hyvin, Vito kuunteli käskyjäni todella hienosti kovassakin vauhdissa. Mäet olivat sopivan kokoisia ja vauhti pysyi sopivana meille molemmille. Vito kyllä pääsi juoksemaan välillä tosissaan. Pääasiassa ohjasin sen vauhtia odota-käskyllä ja pysähtyessä toistelin seis-sanaa, jotta se oppisi yhdistämään sen pysähtymiseen.

Koiraladut on merkitty koiran kuvalla. Käveleminen on kielletty näilläkin laduilla, joten ulkoiluttaja tarvitsee sukset.

Ensimmäinen hiihtokokemus taisi olla mukava molemmille. Ehkä tutustumme vielä rauhassa välineisiin ja menoon parin lenkin ajan ja alamme sitten lisätä lenkkien pituutta ja opetella enemmän vetämistä. Ellei talvi lopu kesken.

Koiran kanssa pitäisi kai enimmäkseen hiihtää luisteluhiihtoa, mutta minusta perinteinen tyyli on sekin ihan hyvä, jos ei aio alkaa kilpailla koiran kanssa. Perinteisellä tyylillä hiihtäessä lenkeistä tulee enemmän kävelylenkkimäisiä, kun vetämistä ei voi hyödyntää yhtä tehokkaasti. Koira kuitenkin pääsee liikkumaan reippaammin hiihtolenkillä kuin kävelylenkillä.

Kävimme eilen tutustumassa latuihin ennakkoon ja hiihtelimme illalla lähilaavulle makkaran paistoon. Matkaa kotoa sinne on vain pari kilometriä.

Aina ei ole pakko hiihtää latuja pitkin. Ainakin meidän lähireiteillä pystyy helposti lykkimään jänkhän puolellakin.

Jonnen tärkeitä retkikamoja, joista on pakko julkaista kuva.

Valoa riittää täällä pohjoisessa jo niin pitkälle, että makkaranpaistoon voi lähteä vaikka kahdeksalta illalla.

Jäällä ja metsässä


Kati kirjoittaa:

Sallassa on ollut upeat säät koko sen ajan, kun olemme olleet täällä. Pari astetta pakkasta ja aurinkoa täydeltä terältä. Siis Lapin kevät parhaimmillaan!

Olemme nauttineet näistä säistä lähinnä metsässä ja jäällä. Töiden jälkeen ulkoiluaikaa on vielä rutosti, sillä aurinko laskee täällä vasta yhdeksän jälkeen. Eikä sittenkään tule enää pilkkopimeää.


Olemme käyneet ulkoilemassa ja pilkillä kolmella eri järvellä. Kaikki sijaitsevat korkeintaan muutamien kilometrien päässä kunnan keskustasta. Silti jäällä on saanut olla ihan rauhassa: vastaantulijoita tai kanssapilkkijöitä ei ole näkynyt. Pakko myöntää, että se on ollut mahtavaa! Juuri tätä rauhaa kaipasimme pääkaupunkiseudulla, jossa ihmisiä parveilee ja kipittää joka paikassa kuin muurahaisia. 

Luovutin Jonnelle pilkin kahdeksi sekunniksi ja tietysti se juuri silloin nappasi siian. Samperi.

Jos ei ole ollut ruuhkaa jäällä, niin ei metsässäkään. Olemme samoilleet erilaisia polkuja pitkin, kuunnelleet hiljaisuutta ja ihailleet lumisia tunturimaisemia. Hypistelleet naavaa ja välillä uponneet vyötäröä myöten lumeen. Kyllä sielu lepää!

Ulkoiluretkiin kuuluu tietysti tulet ja makkarat.

Ensimmäiset päivät 1000 kilometrin päässä 


Kati kirjoittaa:

Pakko myöntää, että ensimmäiset päivät uudessa kotikunnassa eivät ole olleet kovin jännittävät. Olemme mm. purkaneet, purkaneet ja purkaneet tavaroita. Vähitellen laatikot ja säkit onneksi vähenevät ja asunto alkaa näyttää ja tuntua kodilta.

kirkkoOlemme kuitenkin ehtineet jo fiilistellä omaa saunaa ja sitä, että ovesta pääsee suoraan ulos. Se on luksusta vuosien kerrostaloelämän jälkeen! Minusta on kuoriutunut puistelija. Tekisi mieli puistella kaikki mahdolliset tekstiilit ja vähän muutakin, Jonne ei ole ihan yhtä innoissaan asiasta.

Saamme vielä odotella hetken aikaa, että takapiha saadaan käyttöön. Tällä hetkellä takaovea ei saa auki, koska lumikinos on tukkinut sen.

Olemme kyllä molemmat onnessaan ja innoissaan tästä paikasta. Rauhaa, puhtautta ja hiljaisuutta pullollaan. Silti tuntuu, että ympäristö ja luonto odottavat meitä seikkailemaan. Ne tarjoavat niin paljon tekemistä ja näkemistä. Kunhan asunto saadaan kuntoon, niin ehdimme kunnolla perehtyä asiaan.

Sen verran olemme lähimaastoihin tutustuneet, että olemme huomanneet hiihtolatujen alkavan noin 20 metrin päästä kotipihasta. Sen lumen peitossa olevan takapihan takana on metsää. Ja lisää metsää. Vito pääsi jo testaamaan sinne hankikantoa. Kyllä oli poika innoissaan!

Vaikka ei kummoisia hiihtäjiä ollakaan, niin kyllähän tällaiseen maisemaan tekisi mieli sivakoimaan.

Tänään kävimme tutustumassa rinteisiin. Sää oli mielenkiintoinen: joka toisella laskulla paistoi ja joka toisella satoi lunta. Rinteet olivat silti huippukunnossa ja niissä riitti vaihtelevaa laskettavaa. Hisseihin ei tarvinnut jonottaa eikä tunturissa väistellä muita laskijoita. Porukka oli hajaantunut hyvin ympäri tunturia. Huikea fiilis siitäkin, että tuollainen paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kotoa!

katilaskee.jpgEi ole ikävä etelään.

Terveisiä Sallasta!

Vihdoin perillä! Pakkaamisen, muuttoauton täytön, 1000 ajokilometrin, muuttoauton tyhjennyksen ja tavaroiden purkamisen jälkeen helpottaa sanoa, että perillä ollaan.

Emme tosiaan olleet kumpikaan ennen tätä päivää käyneet Sallassa. Ensivaikutelma on hyvä! Meitä tervehti tänään muutama pakkasaste, reilut kinokset ja auringonpaiste. Keväinen Lappi parhaimmillaan!

Lähestyessämme Sallaa näimme ensin vilauksen hiihtokeskuksesta. Sen ohi ajaa väkisinkin, kun tulee Kuusamon suunnasta. Samassa syssyssä näkyi myös mökkimajoituksia. Rinteet näyttivät houkuttelevilta, samoin hiihtoladut vaikka emme kummoisia hiihtelijöitä olekaan.

Kuusamontietä jatkaessa lipuu hiljalleen Sallan kylälle. Bongasimme urheiluliikkeen, kaksi kirkkoa, terveyskeskuksen – oikeastaan kaiken tarpeellisen. Oma asuntokin löytyi vaivattomasti noin puolentoista kilometrin päästä kylän ytimestä.

Uusi elämä siis aluillaan täällä. Hyvät ja jännittyneet tunnelmat molemmilla! Raportoimme pian lisää.

Viimeinen ilta etelässä

Kati kirjoittaa:

Huomenna alkaa muutto! Viimeinen ilta etelässä vietetään muuttolaatikoiden keskellä viimeisiä tavaroita pakkaillen.
Unohduksille ei ole tässä muutossa varaa, sillä tavaroita ei oikein voi palata hakemaan. Kaikki pitäisi muistaa ottaa kerralla mukaan. Nähtäväksi jää, miten käy esim. polkupyörien kanssa – vähän epäilyttää.

Huomenna illalla ollaan jo puolimatkassa Kajaanissa. Vito pääsee ensimmäistä kertaa hotelliin yöksi.

Kaikin puolin aikamoinen seikkailu alkamassa!

img_2221

Viikko muuttoon

Kati kirjoittaa:

Muutto lähenee ja päivät nykyisellä työpaikalla käyvät vähiin. Pari viime viikkoa on mennyt sekavissa tunnelmissa ja miljoonaa asiaa hoitaen.

On muun muassa:

  • etsitty asuntoa ja valittu sellainen pelkästään kuvien perusteella
  • yritetty kuvista ja pohjapiirustuksesta tihrustaa mitä asunnosta löytyy ja mitä ei sekä yritetty mittailla mitä omista tavaroista mahtuu asuntoon
  • saatu selville että asunnossa ei ole lainkaan pakastinta, ei siis minkäänlaista
  • kilpailutettu ja valittu muuttofirma
  • sovittu muuttopäivät muuttofirman ja asunnon vuokraajan kanssa
  • sovittu uuden työn aloittamispäivä
  • varattu koiraystävällinen hotelli muuttomatkalta
  • valittu ja tilattu ja asennutettu astianpesukone uuteen asuntoon
  • sovittu joidenkin huonekalujen ostosta nykyisen vuokranantajan kanssa
  • vaihdettu puhelinliittymiä omiin nimiin
  • irtisanottu nettiliittymä
  • selvitetty Sallassa toimivat liittymät ja haarukoitu niistä meille sopiva
  • selvitetty sähköasioita
  • haettu Ikeasta summanmutikassa lipasto mukaan, koska Ikean kuljetus maksaa enemmän kuin itse lipasto
  • tehty muutoksia kotivakuutukseen
  • aloitettu pakkaaminen ja tavaroiden karsiminen
  • jne.

IMG_2179
Läksiäiskukkia ja ”Selviydy luonnossa”-kirja ihanilta työkavereilta

Muuttorekka saapuu pihaan ensi keskiviikkona aamulla kello 8 ja on perillä Sallassa torstaina kello 15 maissa. Tuossa välissä siivoamme asunnon etelässä, ajamme kahdella autolla Sallaan, kirjoitamme vuokrasopimuksen ja siivoamme Sallan asunnon.

Valitsimme muuttofirmaksi Niemen. Koska kuljetukseen ei saatu yhdistettyä muita kuljetuksia, niin hinnaksi muodostui lopulta 2000 €. Auts.

Kaiken kaikkiaan muuttofirmojen tarjoukset olivat 1500 euron ja 3000 euron välillä, osa firmoista ei tee näin pitkän matkan muuttoja. Jotkut firmat olisivat halunneet maksun etukäteen, meitä varoiteltiin myös yllättävistä piilokuluista. Näiden asioiden takia päätimme maksaa vähän ekstraa luotettavuudesta ja valitsimme Niemen.

Vaikka hoidettavia asioita on paljon jo ollut ja tulee vielä olemaan, niin silti odotamme innolla tulevaa muuttoa. Onneksi muuton jälkeen on pääsiäinen ja aikaa levätä ennen uuden työn alkamista.