Hiihtäminen koiran kanssa

Kati kirjoittaa:

Tänään aloitimme Viton kanssa uuden harrastuksen: hiihtämisen. Tästä meidän takapihan takaa lähtee koiralatu, joten olihan se testattava. Yhteensä koiralatuja on Sallassa kaksi.

Aluksi sukset ja sauvat ihmetyttivät ja jännittivät Vitoa. Jäisen lumen kahina ja rapsahtelu taisi sekin kuulostaa Viton korvaan pelottavalta, kun tökin sauvoilla vauhtia. Lähdimme etenemään varovasti perinteisellä tyylillä. Katsoin tarkasti, että en tee äkkinäisiä liikkeitä sauvojen ja suksien kanssa. Halusin varmistaa, ettei Vito saa minkäänlaisia inhottavia kokemuksia hiihtämisestä tai välineistä.

Hiihtoharrastus on helppo aloittaa. Koiralle tarvitaan hyvät valjaat ja hiihtäjälle vyötärölle tuleva vetovyö, josta lähtee joustava hihna koiran valjaisiin. Vetovyö-hihna-yhdistelmä maksoi noin 30 euroa.

Vito kulki alusta lähtien hienosti vierellä. En halunnut opettaa sille kovin kovaa vetämistä, sillä omat hiihtotaitonikaan eivät ole kovin häävit. Hiihdin koko parin kilometrin lenkin perinteistä paria ylämäkeä lukuun ottamatta. Epäilin, että jos lähden horjumaan luisteluhiihtäen Viton perään, saatan vahingossa huitaista koiraa suksilla tai sauvoilla.

Ylämäessä Vitosta oli todella apua, kun se pääsi vetämisen makuun ja kiskoi minua perässään ylöspäin. Kokeilimme (uhka)rohkeasti myös alamäkiä. Niiden laskeminen sujui hyvin, Vito kuunteli käskyjäni todella hienosti kovassakin vauhdissa. Mäet olivat sopivan kokoisia ja vauhti pysyi sopivana meille molemmille. Vito kyllä pääsi juoksemaan välillä tosissaan. Pääasiassa ohjasin sen vauhtia odota-käskyllä ja pysähtyessä toistelin seis-sanaa, jotta se oppisi yhdistämään sen pysähtymiseen.

Koiraladut on merkitty koiran kuvalla. Käveleminen on kielletty näilläkin laduilla, joten ulkoiluttaja tarvitsee sukset.

Ensimmäinen hiihtokokemus taisi olla mukava molemmille. Ehkä tutustumme vielä rauhassa välineisiin ja menoon parin lenkin ajan ja alamme sitten lisätä lenkkien pituutta ja opetella enemmän vetämistä. Ellei talvi lopu kesken.

Koiran kanssa pitäisi kai enimmäkseen hiihtää luisteluhiihtoa, mutta minusta perinteinen tyyli on sekin ihan hyvä, jos ei aio alkaa kilpailla koiran kanssa. Perinteisellä tyylillä hiihtäessä lenkeistä tulee enemmän kävelylenkkimäisiä, kun vetämistä ei voi hyödyntää yhtä tehokkaasti. Koira kuitenkin pääsee liikkumaan reippaammin hiihtolenkillä kuin kävelylenkillä.

Kävimme eilen tutustumassa latuihin ennakkoon ja hiihtelimme illalla lähilaavulle makkaran paistoon. Matkaa kotoa sinne on vain pari kilometriä.

Aina ei ole pakko hiihtää latuja pitkin. Ainakin meidän lähireiteillä pystyy helposti lykkimään jänkhän puolellakin.
Jonnen tärkeitä retkikamoja, joista on pakko julkaista kuva.
Valoa riittää täällä pohjoisessa jo niin pitkälle, että makkaranpaistoon voi lähteä vaikka kahdeksalta illalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s