Olemme monena iltana koiran lenkityksen lomassa jääneet laavulle tulistelemaan. Mikäs sen mukavampaa kuin tuulettaa työpäivän jälkeen päätä ulkona raittiissa ilmassa ja keitellä iltakahvit laavulla.
Meidän kodin lähellä on onneksi monia tulipaikkoja. Tällä viikolla valitsimme iltakahvipaikaksi Sirkan laavun, joka on muutaman kilometrin päässä.
Juuri kun olimme saamassa tulia alulle, viereiseen puuhun lennähti komea kuukkeli. Itse en varmaankaan olisi edes huomannut koko lintua ellei Jonne olisi osoittanut. Se katseli meitä pitkän aikaa ihan hiljaa. Kallisteli päätään kuin tutkiakseen meitä ja eväitämme.
Jonne kaivoi pullapussin esiin ja tarjoili pullanpalaa kuukkelille. Ilmeisesti lintu oli tottunut tarjoiluihin sillä se lennähti Jonnen kädelle, nappasi pullan ja lensi takaisin oksille. Hetken aikaa pyöriteltyään palaa se lennähti pois, varmaankin viemään pullaa poikasilleen. Onneksi tämä kerjuureissu toistui muutaman kerran ja saimme kuvattua pienen videon kuukkelin iltapalahetkestä.
Kuukkeli oli todella kesy. Se ei edes välittänyt koirasta, joka seisoi parin metrin päässä. Ei kyllä koirakaan välittänyt linnusta, katseli vaan kummissaan syöttöpuuhia ja taisi harmitella, että pullaa livahti enemmän linnun nokkaan kuin hänen suuhunsa.
Kaikenlaista hienoa sitä pääseekin kokemaan kun poistuu kotoa ulos luontoon!