Sallan Ruuhitunturi

Jonne kirjoittaa:

Viime viikon lauantaina (17.6) oli Luonnon päivä ja sen kunniaksi Suomen ladun järjestämä Nuku yö ulkona-tapahtuma. Tapahtuman ideana on siis yksinkertaisuudessaan kannustaa ihmisiä viettämään yö ulkona, edes kerran vuodessa. Jokainen voi yöpyä tyylillään ja missä vain, mutta tiettävästi ainakin neljään eri paikkaan pystytettiin järjestäjien toimesta metsähotelli, jossa oli majoitteita niille jotka eivät omaa omistaneet. Mahti idea!

Oltiin Katin ja Vito-koiran kanssa päätetty olla mukana, mutta minun töiden alkamisen ja niin ikään Katin loman varmistuminen tiesi sitä, että kaksikko matkaa kotikonnuille ja minä tekisin retken yksin. Kolmin olisi aina kaunihimpi, mutta toisaalta olen aina ollut hieman omien polkujen kulkija ja tykkään tehdä tällaisia retkiä myös yksin. Sääennusteita luettuani päätin aikaistaa retkeäni päivällä. Lauantaille oli luvattu sateita ja perjantaina aurinko paistoi ja lämpötila huiteli 20-asteen tienoilla.

20170616_211421
Pyörä: Haibike Sduro FullFatSix 7.0 ja täyteen sullottu rinkka.

Ruuhitunturista kuulin kevättalvella kun käytiin Poropuistoon tutustumassa. Moni matkailija tankkasi siinä viimeiset pullakahvit ennen kuin lähti hiihtelemään Ruuhituntunturille. Me emme sellaista retkeä vielä kerenneet toteuttaa, mutta se on kyllä ehdottomasti ensi talven listalla. Tunturin nimi jäi mieleen ja siitä lähtien olen halunnut tutustua paikkaan.

20170616_204150
Poropuisto

Sain kuningasidean toteuttaa retki pyörällä. Nappasin siis hiihtokeskuksesta pyörän alle ja polkasin n.9,5km matkan kepeästi sähkön avustamana tunturin juurelle.

Idea oli kuningas siihen saakka, kunnes piti hikihatussa ja painava rinkka selässä työntää 25kg painoista läskipyörää kivikkoista polkua ylös (myöhemmin kuulin, että molemmilta sivuilta olisi tullut fatbikella ajettava kelkkareitti ylös asti). En muista kuitenkaan kiroilleeni, koska joka askeleella alkoi tulla hienoa maisemaa enemmän ja enemmän näkyviin. Eikä minulla myöskään ollut kiire mihinkään, koska aurinko ei tulisi laskemaan, joten kuvattavaakin riittäisi läpi yön. Juomataukoja ei liiemmin kannattanut pitää koska sillon iski hyttyset metsän siimeksestä ihmettelemään. Eivät kuitenkaan pahasti tykittäneet eikä niistä loppureissun aikana juurikaan ollut haittaa.

20170616_211245

Alun kivikoiden jälkeen polku parani ja lopulta tuli rakennuksia näkyviin. Isompi toimii talvisin kelkkailijoiden ja hiihtäjien iloksi kahvilana, mutta kesäaikaan se on tyhjillään. Vieressä on myös wc:t, tulipaikka sekä autiotupa retkeilijöille.

20170616_220447
Oikealla talvikahvila ja vasemmalla autiotupa. Kosteimmissa paikoissa oli pitkospuut, mutta vaelluskengät oli silti ainoat oikeat, koska lenkkarit olisi varmasti kastuneet.

Yhtään ihmistä en nähnyt koko reissun aikana, joten tupakin ammotti tyhjyyttään. Autiotuvassa olisi varmasti ollut luxusta nukkua, mutta olin päättänyt nukkua teltassa huipulla.

20170616_221034
Lavetteja oli useampi nukkumiseen, tulisija ja ruokailupöytä. Viereisestä ovesta saisi lisää polttopuita.

Kahvilalta on vajaa kilometri huipulle ja sieltä avautui upeita maisemia joka ilmansuuntaan. Asiaa oli helpottamassa myös näköalatorni.

20170616_222438
Näköalatorni

Ylös päästyäni kasasin teltan ensi töikseni, ruokailin, kuuntelin hiljaisuutta ja tallensin maisemaa verkkokalvoilleni. Valvominen ja odotus palkittiin ja yöllä sain kuvata mitä upeimpia versioita taivaan väripaletista.

20170616_225914
Teltta on Hannah Covert 2 ja on pelittänyt useamman vuoden mainiosti.

Kun luomi alkoi painaa ja muistikortti olla pullollaan, niin päätin mennä telttaan maaten. Nukuin todella makoisasti ja pitkään kunnes kevyt sadekuuro herätti aamulla ropinallaan. Kuuro meni kuitenkin nopeasti ohi ja kuivana sai ajella takaisin.

Telttailuun syttyi ehdottomasti pieni palo, että tätähän pitää tehdä useammin.

20170617_015210
Ruokailua helpottamaan ja fiilistä luomaan joku oli onneksi askarrelut kivistä ”epävirallisen” nuotiopaikan.

Antaa lopuksi maisemakuvien puhua puolestaan.

IMG_5001

 

IMG_4986

IMG_4990

IMG_5104

IMG_5079

Ps.

Palataanpa niihin töihin vielä, jos jotakuta jäi kaivelemaan, että mitä ne on. Aloitin siis Sallan hiihtokeskuksessa työt ja vastaan/toteutan kesäaikaan ohjelmia ja muuna aikana pyöritän putiikkia ja kahvilaa. Valikoimaan kuuluu sähköavusteisten ja täysijousitettujen fatbike-pyörien vuokrausta ja opastettuja retkiä, onkimista sekä vaellusta. Rinteillä voi myös pelata frisbeegolffia ja uusia juttuja ideoidaan koko ajan, mutta näillä olemme nyt lähteneet liikkeelle. Tervetuloa mukaan retkille, koeajamaan pyörää tai muuten vain moikkaamaan tunturiin (Revontulentie 7, 98900 Salla).

Paina tästä ja tutustu kesäohjelmiimme.

Salmijoen kuru

Kati kirjoittaa:

Aika mahtavaa, että arki-iltana voi noin vain tehdä retken jollekin hienolle luontonähtävyydelle. Pakkaa vain itsensä ja koiransa autoon, ajaa muutaman kilometrin ja patikoi paikoille. Luksusta!

Meillä oli to do -listalla retki Salmijoen kurulle. Se on yksi Sallan hienoista nähtävyyksistä: jäätikön pohjalla virranneen jäätikköjoen kuluttama kuru. Salmijoki pauhaa kurun pohjalla edelleen ja jylhiä rinteitä reunustaa upea vanha metsä.

20170611_180503

Olimme yrittäneet päästä kurulle kerran jo aikaisemmin. Silloin tie oli vielä liian luminen ja märkä ja matka tyssäsi alkuunsa. Sunnuntaina päätimme kokeilla uudestaan ja pääsimmekin lopulta perille, mutta ei sitä virallista ja suunniteltua reittiä pitkin.

Tällä hetkellä virallinen reitti on suljettu kokonaan puomilla kelirikon takia, puomeja on nyt ilmestynyt muutamille muillekin teille, jotka vievät nähtävyyksille. Toivottavasti tiet saadaan pian taas auki.

IMG_4926

Salmijoen kurulle vievän virallisen reitin alkupää on Sallan kirkonkylältä noin kuusi kilometriä Kemijärven suuntaan. Alkupäässä on opasteet kurulle ja tietä ajetaan noin seitsemän kilometriä kunnes tullaan kääntöpaikalle, josta on kävelymatkaa kurulle noin 700 metriä. Kurulle voi matkata pidemmänkin kaavan mukaan, kokonaisuudessaan kurun patikkareitti on 17,5 kilometriä.

Meidän vaihtoehtoinen reitti oli noin 4 kilometriä, kaksi suuntaansa. Reitti itsessään oli upea vanhoine metsineen ja keloineen. Juuri sellaista maastoa, missä luulisi karhujen ja hirvien viihtyvän. Jätöksistä päätellen jälkimmäiset ainakin viihtyvät.

IMG_4848

Kurun pauhu kuului kauas. Emme olleet googlettaneet kuvia kurusta etukäteen, joten emme tienneet miten mahtava pauhu meitä olisi oikeasti vastassa. Kun pääsimme kurun reunalle, taisimme molemmat vain huokaista ”vau”.

20170611_175119
Ensinäkymät kurulle.

Vesi ryöppyää sillan alta kahteen suuntaan kovalla pauhulla. Se kiertää pienen kallion molemmilta puolilta ja jatkaa myöhemmin yhtenä jokena alas. Meidän vaihtoehtoisen reittivalinnan takia saavuimme kurulle vähän väärästä paikasta. Yleensä kurulle tullaan laavun tuntumasta vasemmalta. Sanoisin kuitenkin, että meidän reitti tarjoaa paremmat näkymät, kun korkealta pääsee näkemään koko alueen kerralla.

20170611_180019
Salmijoen pauhua sillalta kuvattuna.

20170611_180139
Kanjoni? Kuru? Paikalla on monta nimeä.

20170611_180124

Kuvien kautta veden kohinaa on vaikea välittää. Se on kuitenkin niin huumaava, että herkkäunisten ei ehkä kannata jäädä yöpymään ihan kurun äärelle.

Muutoin kuru on kyllä upea retkikohde. Ehkä jopa meidän lemppari tähän mennessä. Vai voiko muka paljon tuon paremmissa maisemissa keitellä nokipannukahveja ja lämmitellä retkieväitä? Tuskin!

Lisää Salmijoen kurun reitistä

IMG_4813