Kati kirjoittaa:
Edellisestä blogikirjoituksesta onkin jo vierähtänyt hetki. Syyskuu oikeastaan vierähti sekin, kun saimme nauttia monien ystävien seurasta täällä Sallassa. Sekin hyvä puoli tässä kaukana asumisessa on, että ystävät tulevat iltakahvien sijaan pidemmäksi aikaa.
Palauduin takaisin Lappi-elämään viimeistään viime viikonloppuna, kun pääsin seuraamaan poroerotusta. Työkaverille kiitos, että kutsui mukaan. Oli kyllä yksi mielenkiintoisimmista lauantaiaamupäivistä, joita olen kotimaassa viime vuosina kokenut.
Olin seuraamassa Pohjois-Sallan paliskunnan poroerotusta. Suomessa on yhteensä 54 paliskuntaa eli poronhoitoyksikköä, jotka vastaavat poronhoidosta omilla alueillaan. Sallassa paliskuntia on kaksi: Sallan ja Pohjois-Sallan paliskunnat.
Yhteen paliskuntaan kuuluu useita poromiehiä ja paliskunnan toimintaa johtaa poroisäntä. Yksittäisen poromiehen poromäärää ei tietysti saa kysyä, mutta se kerrotaan julkisesti, että Pohjois-Sallan paliskunnassa suurin sallittu eloporomäärä on 2000-5000 poroa. Toisessa paliskunnassa porojen määrä on vielä suurempi: 5000-8000 poroa. Sallan kunnan alueella on siis reilusti enemmän poroja kuin ihmisiä: ihmisiä on vain n. 3600.
Poroerotukset ovat tärkeä osa poronhoitovuotta. Niissä poromiehet erottelevat, mitkä porot jäävät eloon ja mitkä menevät teuraaksi.
Poroerotuksia järjestetään näin syksyisin, yhden paliskunnan alueella niitä on useita eri puolilla aluetta. Minä osallistuin erotukseen, jossa oli tällä kertaa n. 600 poroa. Määrä tuntuu – ja näyttää – hurjalta, mutta erotus ei edes ollut suurimmasta päästä. Parhaimmillan poroja voi olla erotuksessa jopa yli 1000.
Poroerotus alkoi aamulla kello 9. Paikalla oli paliskunnan poromiehet sekä heidän perheenjäsenensä ja muut apulaiset. Meitä turistejakin oli muutama kameroinemme.
Aluksi kaikki porot olivat yhdessä isossa aitauksessa. Ne oli saatu sinne luonnon avustamana: syksyllä porojen kiima eli rykimäaika ajaa porot isoihin laumoin eli tokkiin, jotka poromiehet sitten ajavat erotusaitaukseen. Kaikki 600 poroa pyörivät ympäri isoa aitausta ja me kaksijalkaiset olimme siellä seassa. Kyllä ensikertalaista vähän hirvitti.
Aitauksessa poromiehet katsovat jo valmiiksi, löytyykö satojen porojen joukosta heidän omiaan. He tunnistavat poronsa muun muassa värillisten kaulassa olevien pankojen avulla ja joitakin myös porojen ulkomuodon perusteella.
Seuraavaksi porot ajetaan useammassa erässä pienempään aitaukseen. Tässä käytetään apuna käsiä, jalkoja, ääntä ja isoa kangasta, jolla rajataan aluetta niin, että porot eivät pääse väistämään sivulta portin ohi.
Pienessä aitauksessa poromiehet alkavat ottaa kiinni omia porojaan. Tämä on ehkä erotuksen jännittävin vaihe, sillä porot poukkoilevat pienessä aitauksessa ympäriinsä ja väistelevät ihmisiä. Ensikertalaiselta ei vielä suju porojen liikkeiden ennakointi ja tuntuu, että sarvet hipovat kylkiä jatkuvasti.
Poromiehet ja avustajansa nappaavat porot kiinni sarvista, jaloista tai suopungin avulla. Isoimmilla sarvilla varustetut hirvaat otetaan kiinni ensin, jotta ne eivät ehdi aiheuttaa vaaraa aitauksessa sarvineen ja kiivaine luonteineen.
Seuraavaksi poro luetaan eli kirjataan omistajan luetteloon. Samalla poron kylkikarvoihin tehdään puukolla viillot, jotka merkitsevät sitä että poro on käynyt erotuksessa eikä sitä tarvitse käsitellä uudelleen, jos se vielä sattuu seuraavaankin poroerotukseen. Poro voidaan tässä vaiheessa myös kastroida tai sen sarvet voidaan sahata talteen.
Kastroidut hirvaat tietysti jäävät eloon – niin monet muutkin erotuksessa olevat porot. Eläinlääkäri antaa kaikille eloporoille loislääkityksen ja porot siirretään seuraavaan aitaukseen. Täältä ne pääsevät erotuksen jälkeen takaisin vapaaksi.
Jos poron elämä päättyy, poro ohjataan oikeaan teurasaitaukseen. Teurasauto saapuu hakemaan porot heti erotuksen jälkeen ja ne teurastetaan teurastamolla seuraavana aamuna.
Tässä erotuksessa muutama poro teurastettiin jo paikan päällä erotusaitauksen ulkopuolella. Näin voidaan tehdä poroille, joiden lihat poromiehet ottavat kotiinviemisiksi. Samalla tietysti otetaan talteen porojen taljat ja sarvet.
Pihamaalla näkyi siis roikkuvia ruhoja, irtopäitä ja taljoja. Ne ja kirjoituksessa esiintyvät kuvat voivat luoda rajun kuvan poroerotuksesta. Mutta rajuksi tai järkyttäväksi en sitä kuvailisi. Erotus on sujuvasti etenevä tapahtuma, joka on normaali osa poronhoitovuotta ja porotaloutta. Jotain tapahtuman sujuvuudesta kertoo sekin, että koko 600 poron erotus oli ohi reilussa parissa tunnissa.
Porot eivät tietenkään vapaaehtoisesti halua olla ihmisten pideltävänä ja käsiteltävänä. Niihin ei kuitenkaan kohdistettu missään vaiheessa tarpeetonta määrää voimaa ja oli ihailtavaa katsella, kuinka poromiehet arvostivat porojaan.
Poronhoitoa on harjoitettu Suomessa jo satoja vuosia ja se on edelleen tärkeä osa elämää täällä pohjoisessa. Toivoisin, että useammat ihmiset pääsisivät seuraamaan, mistä ja miten ruoka tulee kauppojen hyllyille. Siinä oppii arvostamaan heitä, jotka tekevät taustalla kaiken työn.
Tämä vuosi on ollut vaikea poromiehille. Talvi kesti pitkään eivätkä kaikki keväällä kinosten sekaan syntyneet vasat selvinneet. Se näkyy heti poromiehen kukkarossa.
1000 kilometriä pohjoiseen 