Kati kirjoittaa:
Täällä Sallassa aletaan pikku hiljaa laskeutua joulun viettoon. Jonne on palannut reilun viikon kestäneeltä hiihdonohjaajakurssilta ja joulun suunnitelmat on muutosten jälkeen lyöty lukkoon. Joulu saa tulla.
Meidän oli tarkoitus viettää joulua Sallassa minun perheeni kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ikävien sairastelujen myötä ja olemme nyt Jonnen ja Viton kanssa kolmistaan aaton ja joulupäivän. Samalla kokoonpanolla siis kuin viime jouluna kohtalokkaalla Pyhän reissulla. Saa nähdä, mitä tänä jouluna keksitään…
Joulua piti viettää perheen vuokraamalla mökillä, joten joulukuusia, kinkkuja ja muita ei pitänyt hankkia kotiin lainkaan. Nyt kun suunnitelmat muuttuivat, päivittyi myös ostoslista. Kinkku köllöttelee jo jääkaapissa ja joulukuusikin on kannettu olohuoneeseen.
Joulukuusen hakureissu oli sen verran erikoinen, että siitä on pakko kertoa muutama sananen lisää. Työkaveri nimittäin vinkkasi, että täällä pohjoisessa saa itse hakea kuusen valtion metsästä, tien reunasta reilun 5 euron arvoista kännykkälupaa vastaan. Tämä vaihtoehto kiinnosti meitä paljon enemmän kuin marketin pihalla viruvan joulupuun hankinta.
Itsepoimintana homma menee näin:
- Katso kartalta, missä on Metsähallituksen talouskäytön piiriin kuuluvaa monikäyttömetsää (karttataso ”metsätalouden monikäyttömetsät”).
- Aja paikan päälle ja tutki tienreunoja.
- Kun sopiva kuusi löytyy, varmista, että se ei ole retkeily- tai suojelualueella, yli kolme metriä pitkä tai yli 20 metrin päässä tiestä.
- Soita Metsähallituksen palvelunumeroon ja osta 5,09 euroa maksava joulukuusilupa.
- Kaada kuusi ja kiikuta se kotiin.
Palvelu on käytössä Lapin, Pohjanmaan ja Kainuun alueilla, joten ihan mistä tahansa kuusia ei kannata lähteä nykimään.
Kuusenhakureissu tähän tyyliin oli meille molemmille ensimmäinen. Tuntui siltä kuin olisi ollut kuusivarkaissa, mutta oikeasti puuha oli luvallista. Oli hauskaa kävellä otsalampun valossa tienreunaa ja tähyillä metsään. Etsiä sitä täydellistä yksilöä, joka ei ole liian kapea ja kitukasvuinen kuten monet kuuset täällä. Tai pakkasen ja tuulen pieksemä, joita myös löytyy paljon.
Kun sopivalta vaikuttava kuusi sattui otsalampun valokeilaan, alkoi kahlaaminen. Välillä lunta oli nivusiin asti kun rämmimme katsomaan lähempää kuusta. Muutama osoittautui lähemmässä tarkastelussa liian risuisiksi ja kahlailu jatkui.
Lopulta löysimme kuitenkin mielestämme täydellisen yksilön, joka täytti myös luvan vaatimat kriteerit. Ei muuta kuin saha laulamaan ja kuusi pakettiin ja auton katolle.
Käytimme kuusen ensin kylmässä suihkussa, kuten jossakin netin palstoilla neuvottiin. Siinä suihkutellessa riivimme oksilta ylimääräiset jääkalikat ja pienen kuivattelun jälkeen kuusi pääsi paikalleen.
Pian se sai myös valot ja koristukset. Kuusi on aika kaunis, vaikka ei maailman tuuhein ja symmetrisin olekaan. Se on kuitenkin itse haettu ja aidosti luomu. Sen todistivat oksilla roikkuneet naavatkin.
1000 kilometriä pohjoiseen 