Kati kirjoittaa:
Maaliskuun ensimmäinen päivä. Se kuulemma tarkoittaa, että talvi on virallisesti päättynyt ja kevät alkanut.
Surkeaa! Mieleen hiipii haikeus. Nytkö se on jo ohi? Pitääkö odottaa reilusti yli puoli vuotta seuraavaan talveen? En halua kevättä, kirkkaita aurinkoisia kelejä ja hupenevaa lumipeitettä. Haluan lisää hämäriä iltoja, upeita keskitalven auringonlaskuja ja lunta!
Kuulostaa varmaan hullulta, mutta siltä tuntuu. Meidän ensimmäinen talvi Sallassa on ollut mahtava. Ainakin minulla se ylitti kaikki odotukset. Lumen määrä, jatkuva (!) pakkanen, kuulaat päivät, vähäisen valon taiteilemat värit taivaanrannassa, huurtuneet puut, pakkasen nipistely poskipäillä. Eikä yhtään päivää vesisadetta! Täydellistä.
En ollut tietenkään aikaisemmin kokenut kokonaista talvea Lapissa. Enkä oikein pahinta kaamosaikaakaan, sillä perheen ja ystävien kanssa Lapin reissut tehtiin aina keväällä. Mutta huomaan nyt, että keskitalvi on minun ehdoton suosikki.
Täällä Sallan korkeudella ei kaamosta varsinaisesti ole, sillä aurinko nousee ja laskee joka päivä läpi talven. Vähimmillään päivänvaloa oli joulun tienoilla pari tuntia. Pimeää toki oli, mutta pimeys ei ollut niin raskasta ja painostavaa kuin Etelä-Suomessa. Pakkanen ja lumi tekivät siitä täällä siedettävän ja jopa nautinnollisen.
Pakkasen ja lumen lisäksi parasta keskitalvessa olikin se vähäinen valo. Matalalta säteilevä, kauniin kullankeltainen, taivaanrantoja maalaileva valo. Niin pehmeä valo, että se taikoi kaiken entistä kauniimmaksi.
Olen kokenut auringonlaskut esimerkiksi Balilla, mutta lappilaiset eivät häviä niille yhtään. Täällä tunturin päällä auringonlaskut ovat jotain uskomatonta. Auringon puolella tummaa, keltaista ja oranssia ja samaan aikaan tunturin toisella puolella vaaleanpunaista ja -sinistä pehmeää utua. Pää pyörii kuin tennisottelussa, kun yrittää imeä itseensä kaikki auringonlaskun sävyt.
Haikein mielin hyvästelen tuon valon. Sen pehmeys alkaa olla poissa ja tilalle on tullut kirkas kevätaurinko. Häikäisevä ja armoton, mutta toisaalta monille niin lohdullinen. Pimeä aika on selätetty ja kesä saapuu. Välissä ovat vielä keväthangilla koettavat seikkailut.
1000 kilometriä pohjoiseen 
Taivaallisen ihania kuvia! Näistä saisi upean vuosikalenterin – olisi monta hienoa kuvaa talvikuukausia varten. Oletteko ajatelleet alkaa tehdä Lappi-kalentereita noista hienoista kuvista? Muina vuodenaikoinakin saa mahtavia kuvia sieltä, esim. kevään tulo ja ruska tai kesäyön aurinko. Ostaisin heti sellaisen kalenterin!
TykkääTykkää
Moi Satu, kiitos kivasta vinkistä. 🙂 Ei kyllä ole käynyt mielessä kalenterien tekeminen, mutta miksipäs ei kun kasassa alkaa olla kuvia jokaiselta vuodenajalta. Laitetaan korvan taakse. 🙂
TykkääTykkää
Mielikuva pohjoisen kaamoksesta ja pimeydestä muuttuu kun elää talven pohjoisessa. Minun suosikkikuukaudet ovat marraskuusta helmikuun alkuun, kun valo on vähäistä mutta värikästä ja yötä valaisevat revontulet ja kuutamo.
Nyt vaan odottamaan yötöntä yötä, kaunista valoa on myös silloin.
Upeita kuvia pohjoisen talvesta!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista, samaa mieltä! 🙂 Tylsiä vuodenaikoja täällä ei olekaan. Jokaisessa on omat upeat puolensa.
TykkääTykkää
Wau mitä kuvia. Todella kauniita ja niin talvisia. Kyllä pohjosen luonto on niin hienoa.
TykkääTykkää