Kati kirjoittaa:
Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi. Valitettavasti kesäloma ei ihan tänne asti kestänyt, mutta syksyn kiireet on vieneet kirjoitusintoa.
Jospa nyt kuitenkin palattaisiin vielä hetkeksi kesän reissuihin. Pidimme kolmisen viikkoa kesälomaa heinä-elokuussa ja olimme koko loman pois täältä tunturimaisemista. Lomaan kuului paljon mökkeilyä, mutta ehdimme vähän myös reissaamaan. Ensin vietettiin yö Bengtskärin majakalla ja sen jälkeen reilu viikko Etelä-Ranskassa. Palataan Ranskaan myöhemmin, nyt muutama sananen Bengtskäristä.
Kuulin majakasta jo vuosia sitten ja olin haaveillut pitkään, että pääsisin yöpymään majakkaan. Se kuulosti erikoiselta kokemukselta ja jotenkin ajatus yöstä keskellä merta viehätti minua. Jonne muisti haaveeni ja kääri joulupakettiin majakkamatkan jouluna 2016. Sattuneista syistä emme vuosi sitten ehtineet reissuun, joten matka siirtyi tälle kesälle.
Bengtskärin majakka on Suomen eteläisin asuttu paikka. Se on Suomenlahden edustalla, Saaristomeren uloimmalla luodolla. Matkaa Kasnäsin satamasta tuli veneellä noin tunnin verran. Bengtskärin majakka on 52 metriä merenpinnan yläpuolella ja se on myös Pohjoismaiden korkein majakka.
Majakkaluoto on pienen pieni, käytännössä siellä on vain majakkarakennus, sauna ja asuinrakennus. Ja paljon ihanaa kalliota, jossa istuskella iltaa ja nauttia merimaisemista. Luodon ainoat vakituiset asukkaat pitävät huolta majakasta ja palvelevat sen asiakkaita.
Matka majakalle alkoi Kasnäsin satamasta kello 11. Puolen tunnin veneilyn jälkeen pysähdyimme saaristokylä Rosalassa ja sen sievässä viikinkikeskuksessa. Nautimme siellä lounaan ja tutustuimme viikinkihistoriaan. Sitten jatkoimme toiset puoli tuntia veneellä Bengtskäriin.
Kun saavuimme majakkaluodolle, paikalla oli paljon muitakin turisteja. Suurin osa näistä oli päiväkävijöitä, jotka tutustuivat saareen muutaman tunnin ajan ja lähtivät sitten veneillä takaisin Kasnäsiin ja Hankoon. Meitä yöpyjiä jäi majakan hotellille kuusi seuruetta, saman verran on majakalla huoneitakin.
Kun päiväkävijät häipyivät, me pääsimme saunomaan. Jokainen porukka sai tunnin saunavuoron luodon tunnelmallisesta puusaunasta. Juoksevaa vettä saunassa ei ollut, vaan sadevedestä ja lämpimästä vedestä sotkettiin sammioissa sopivaa pesuvettä. Lauteilla nautittiin upeista merimaisemista. Tämä oli ehkä yksi rentouttavimmista ja kauneimmista saunoista, joissa olen ikinä löylytellyt!
Saunomisen jälkeen söimme maittavaa illallista, johon kuului monenlaista luodolla valmistettua herkkua. Sitten kaikki seurueet häipyivät iltapuuhiinsa: osalla oli vielä saunavuoro edessä, jotkut häipyivät huoneisiin nukuttamaan lapsiaan ja loput – kuten me – etsimään sopivaa kallionkoloa, jossa katsella auringonlaskua.
Meitä oli luodolla niin vähän, että tuntui kuin olisimme olleet siellä kahdestaan. Työntekijätkin vetäytyivät omiin oloihinsa iltaruuan jälkeen ja jättivät kahvilaan piikin auki. Saimme siis hakea sieltä pitkin iltaa ja yötä kaikkea viinistä matkamuistoihin. Ostokset merkittiin vain lappuun ja maksettiin pois seuraavana päivänä.
Huoneisiinkaan ei ollut kellään avaimia. Huoneita ei lukittu koko aikana ja se tuntui ihan luonnolliselta. Kukapa sieltä kaukaiselta luodolta pääsisi karkaamaan varastettujen tavaroiden kanssa.
Seuraavana päivänä saimme vielä nauttia majakkaluodosta kaikessa rauhassa, paluu oli vasta klo 16 päiväkävijöiden kanssa samalla veneellä.
Hätäisimmät olisivat ehkä toivoneet, että paluu olisi ollut jo heti aamupäivällä, mutta me osasimme arvostaa tällaista kiireetöntä meininkiä. Tuntui, että tämä reissu oli juuri sopiva aloitus lomalle: rentouttava ja ikimuistoinen.
1000 kilometriä pohjoiseen 