Norja, Lyngen Alps

Jonne kirjoittaa:

Majapaikkamme ikkunasta sai ihailla upeita vuorimaisemia.

Maaliskuun kuvakoosteen jatkoksi lupasin myös kuvakoosteen Lyngenin vapaalaskuretkestämme.  Lyngen sijaitsee Norjan lapissa ja helpoiten sinne pääsee autolla kun hurauttaa käsivarresta yli. Lähin lentokenttä sijaitsee Tromssassa, jonne on noin. 2h ajomatka Lyngenfjordista (suomeksi Yykeänmuotka). Lyngenin alpit on erittäin suosittu vapaalaskupaikka etenkin lopputalvesta lumivarmuutensa vuoksi. Kun muualla alkaa laskukausi olemaan ehtoon puolella, niin siellä riittää monesti hyvää laskettavaa aina pitkälle vappuun asti ja joskus ylikin. Vuodet eivät toki ole veljeksiä ja kelit voivat vaihdella todella nopeastikin. Mekin saimme kokea vesi- ja  räntäsateen, auringonpaisteen ja kovan tuulen, mutta onneksi myös runsaat lumisateet mikä pelastikin meidän laskureissun. Ilman uutta lunta reissusta olisi saattanut jäädä vain upeat maisemat mieleen. Niitä siellä toki riittääkin, lumihuippuisia vuoria on joka ilmansuunnassa silmän kantamattomiin. Vapaalaskun ideana on hiihdellä suksiin/lautaan kiinnitettävien nousukarvojen avulla ylös ja sen jälkeen laskea vapaavalintainen laskulinja alas. Keskiverto vuoren korkeus huitelee noin.1000m ja sitä kapuaa yleensä ylös noin 3-4h. Ylhäällä otetaan nousukarvat pois, syödään eväät, laitetaan välineet laskumoodiin ja hurautetaan alas. Alas laskuun menee noin tunti. Aina ei kuitenkaan huipulle ole pakko mennä eikä sinne kannata jääräpäisesti yrittääkkään, jos olosuhteet eivät ole suotuisat. Tuuli puhalsi melko navakkana useampana päivänä, eikä puurajan yläpuolella ollut puuteria laisinkaan. Jonnekkin se tuuli sen lumen aina kuitenkin kuljettaa ja me löysimme sitä metsästä. Laskimme poikkeuksellisen paljon metsäpätkiä mikä sekin on todella hauskaa. Meidän reissulla lumivyöryriski oli koko ajan huomattavan korkea, joten pysyttelimme alle 25 asteisissa mäissä.

Tarkoitus ei ole syventyä laskettelureissun tapahtumiin sen enempää vaan antaa kuvien puhua puolestaan.

Ensimmäisenä päivänä aurinko paistoi, mutta lumi oli laskemisen kannalta huonoa, tuulenpieksemää korppua.

Tämä on koko reissun suosikkikuvani.

Tuomas Ilola näyttää laskemisen mallia.

Majapaikkamme sijaitsi Sjursnesissä ja siellä oli erittäin valokuvauksellinen kirkko.

Kun keli menee ”sinkkiin”, niin on parempi kääntyä ympäri ja laskea alas. Mikko Järvinen aloittamassa laskuaan alas.

Metsässä näkyvyys on jo paljon parempi ja sieltä sitä pehmeetä luntakin löytyi. Kim Hramoff pöllyttelemässä putikkaa.

Seuraavana päivänä pääsi ”Jiihaata” huutamaan lähes kirkkaalta taivaalta.

Ryhmäkuva loistavan metsälaskupäivän jälkeen.

Uusi päivä, uusi nousu, uusi huippu kiikarissa.

Luonnon minimalistista taidetta.

Panorama

Huipulla kamojen vaihdossa. Monesti tuulen takia siellä ei maisemia kauaa viitsi katsella.

Eikä maltakaan maisemia katsella, kun tätä on tiedossa.

Viimeisenä laskupäivänä keli ei ollut otollinen ylös kiipeämiseen, niin päätimme rakentaa hyppyrin metsään ja nuorruimme samalla kaikki 20-vuotta.

Ilola

Allekirjoittaneen ysärityyli.

Järän sivuduffy.

Ennen kotimatkaa päätimme kokeilla josko rannalta saataisiin turskaa tai seitä ruokapöytään.

Saatiin vain pelkkiä meritähtiä. 🙂

Mutta onhan ne hienoja!

Maaliskuun kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

Kuvakoosteet laahaa hieman jäljessä, mutta yritän ottaa kovasti kiinni. Maaliskuun kuvakoosteessa ei montaa kuvaa ole, siitä syystä että noin 1,5 viikkoa meni ”lomaillessa” Norjassa laskureissulla. Teen siitä kokonaan oman kuvakoosteen, koska sieltä on niin runsaasti kuvia.

Maaliskuussa saatiin oikein kunnolla lunta! Kollega Tuomo nauttii puuterista & metsälaskusta.

Vietettiin Katin kanssa vapaapäivää ja huristeltiin kelkoilla Ruuhitunturille. Kelkkoja vuokraa Sallassa Napapiirin safarit.  Tarjolla myös runsaasti erilaisia opastettuja safareita.

Vähissä oli hiihdot murtsikkakamoilla tänäkin talvena, mutta todistettavasti ainakin kerran hiihdin.

Vauhdin huumaa sähköavustetulla fatbikepyörällä.

Suositun Lyhyenä hetkenä -blogin Pia Alapeteri kävi siskonsa kanssa tutustumassa sähköfatbikepyöräilyyn hiihtokeskuksen fillareilla ja minä toimin heille oppaana.

Lue Pian blogista koko juttu.

Vitolle kuuluu hyvää ja hän nautti talvesta!

Lopulta tykkypuut katosivat ja sekös se kuvaajaa harmittaa. Onneksi taivas oli sentään värikäs.

 

Tammikuun kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

Alkuvuosi on mennyt kuin siivillä ja ei uskoisi että mennään jo helmikuuta. Tammikuussa kävi vieraita 3 viikkona putkeen, niin se toki vaikuttaa siihen, että aika meni super nopeasti. Oli kuitenkin tosi jees! Koostin alle tammikuun suosikkikuviani.

Tämä Sallatunturin huipulla sijaitseva kota nousi viraaliksi Instagramissa ( @j.vaahtera )

Horisontissa näkyy alkuperäiset Sallatunturit. Mikäli se olisi edelleen Suomen puolella, niin se olisi Suomen toisiksi korkein hiihtokeskuksen huippu, Ylläksen jälkeen.

Tammikuussa oli aivan upeita auringonnousuja sekä -laskuja.

Lumijättiläinen ulkoiluttaa lumikoiraa.

Tuli myös kokeiltua ensimmäistä kertaa hieman taiteellisempaa kameralla tehtävää päällekkäisvalotusta.

Kuukauden aikana tuli lumikenkäiltyä ahkerasti. Tässä ensimmäinen reissu Sallan Vallovaaran kodalle.

Mukana oli Katin kaveri Tiina.

Sain vanhan duunikaverin vieraaksi ja kävästiin Sallatunturin Tupien kelkoilla päristelemässä.

Taukoa pideltiin Lehtoaavan kodalla.

Elmeri venttailee nokipannukahvien valmistumista.

Tammikuuhun osui myös todella kylmiä päiviä. Pakkanen huiteli alle -30c useamman kerran, mutta se ei haitannut koska silloin oli myös upeita aurinkoisia päiviä.

Verikuuta en vaivautunut kuvaamaan, mutta oli se ihan hieno seuraavana aamunakin.

Tykkypuita ja vaahtokarkkivärejä.

Kummityttö kun tuli kylään, niin revontulet loimusi heti ensimmäisenä yönä.

Ja taas lumikenkäiltiin 🙂 Tehtiin mukava 4h retki Ison Sallatunturin maisemissa.

Syksyn kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

Vihdoin on Sallassa maa valkoisena, niin on aika julkaista syksyn kuvakooste.

Aloitetaan laittamalla kuva työpaikalta, eli Sallan hiihtokeskuksen itärinteeltä. Horisontissa näkyy myös alkuperäiset Sallatunturit, jotka tätä nykyä ovat Venäjän puolella.

Porot ovat yleinen näky sulanmaan aikaan hiihtokeskuksen rinteillä.

Ensimmäiset revontulet näkyivät syyskuun ensimmäisenä päivänä. Kuva on otettu Suomujärven kämpän rannalta. Upea paikka ja ehdottomasti vierailun / yöpymisen arvoinen. Sijaitsee Sallan puolella, vaikkakin on lähempänä Suomua kuin Sallan keskustaa. Sallan keskustaan kertyy matkaa kämpältä 50km.

Syksyllä on hienoa kuvata revontulia, kun vedestä saa aina heijastukset mukaan kuviin.

Paluumatka Suomujärveltä kotiin ajeltiin pikkuruisia hiekkateitä, josko jotain mielenkiintoista kuvattavaa löytyisi. Aution metsästyskämpän rappusten alla piilottelikin nuori repolainen. Sen verran ujo veikkonen oli kyseessä, että parempaa kuvaa en ketusta saanut.

Kettu

Sumu on valokuvissa yksi lempielementeistäni ja syksyisin sumuisia aamuja onneksi usein riittää.

Sumu tuo tavalliseen metsäkuvaan kivaa mystisyyttä.

Syyskuun puolessa välissä sain kavereita Helsingistä enemmänkin ihmettelemään lapin upeaa luontoa ja ruskaa.

Koko porukka hilpeässä ryhmäkuvassa. Allekirjoittanut ihan oikeassa reunassa.

Toni kalastelee taimenia Naruskajoen ruskan väriloisteessa.

Askelmerkit oli retken kannalta kohdillaan ja ruska oli kauneimmillaan Sallan Naruskalla.

Revontulet

Osa porukasta ei ollut eläissään nähnyt revontulia, joten ne oli tilauksessa. Puolessa välissä retkeä taivas kirkastui hetkeksi ja taivaalla oli haalea tanssi. Onneksi kamera sentäs ikuisti silmää kirkkaammin reposet kuvan muodossa muistoksi.

Tulilla

Parasta pimenevissä illoissa oli pitkät tulistelut jätkien kanssa. Kaikki ruuat myös tehtiin  avotulella.

Kullaojan vesiputous

Katin ja Vito-koiran kanssa vierailtiin Kullaojan vesiputoksella  yhdessä saksalaisten somekuvaajien kanssa.

Kati ja Vito

Koppelot eli naarasteeret tiellä.

Tunturimaisemaa auringon laskiessa.

Kuu ja vaahtokarkkivärit auringon jo laskettua.

Perhepotretti laavulla.

Tämä viimeinen kuva otettiin eilen (23.11.) ja nyt on onneksi jo maa valkoisena.

Kesä- ja heinäkuun kuvapäivitys

Jonne kirjoittaa:

Kuvapäivityksissä on tullut oltua vähän liian laiska, mutta ehkä nyt olisi hyvä aika laitella taas yksi sellainen ilmoille, ennen kuin kesäloma alkaa.

Olen muokkaillut omaa kuvasivustoa myös aika isolla kädellä, joten nyt vain murto-osa kuvista on näkyvissä. Yritys on kova pitää sitä ns. portfolio -tyylisenä, notta vain parhaat kuvat olisi esillä. Saa nähdä kauan pakka pysyy kasassa.

Seuraavan kuvapläjäyksen kuvat on otettu aikavälillä 2.6 – 8.7.2018. Aloitetaan kesäkuusta ja mennään heinäkuuta kohti.

Oli kunnia saada kuvata kummityttöni yo-kuvat.

Muutamia hirviä on tullut Sallassa nähtyä auton ratin takaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa oli kamera matkassa. Pysähdyin autolla ja hiiviskelin vielä 50m lähemmäs.

Henkilökuvaus on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän. Ostinkin tämän tyyppisiin ”maisemapotretteihin” sopivan linssin (Sigma 35mm Art f1.4). Ps. tämä ei ole maksettu mainos 🙂

”Myrskyn jälkeen on poutasää”

Poutasää! Kuva otettu Sallatunturilla.

Samalla Sallatunturin reissulla tuli otettua myös muutamat markkinointikuvat pyörien kanssa.

Sallassa on lukematon määrä upeita suppailukohteita. Ilmatäytteisiä sup-lautoja vuokraa Salla Ski Resort.

Kävin tutustumassa Sallan Yhteismetsän vuokraamaan Kalastajan Torppa -erämökkiin ja samalla otin selfien jos…

toisenkin. Erämökin vieressä on uskomattoman upea ja kirkas lampi. Siitä vielä myöhemmin lisää kuvia.

Tälläsiä sitä voi joskus polulta löytää. Sarvet oli leikattu pois ennen kuin luonnon kiertokulku otti omansa.

Tupasvilloja lapin jängillä riittää.

Tällä kaverilla ne sarvet vielä oli tallessa. Molemmat löytyneet kallot olivat selvästi vuosia vuosia vanhoja.

Tämäkin kuva on Sallatunturin päältä. Kamera suunnattuna kohti Venäjää.

Naruskajoki on kirkas!

Aina pitää vähintään yksi kuva olla Vitostakin.

Drone-kuva Sallan Naruskalta.

Hrrr… upean näköistä vettä, mutta aivan jäätävän kylmää!

Tietyssä valossa Kalastajan Torpan lammen vesi näyttää ihan maagiselta.

Siikaa haettiin, särki saatiin.

Ruuassa ollaan kuitenkin pysytty. (Katilta tämän kuvan myötä lämpimät terveiset Eevalle Järvenpäähän! <3)

Kalastajan torppa lintuperspektiivistä.

Seuraava kuvapäivitys sitten pullollaan lomakuvia. Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille! 🙂

Lokakuun lopun kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

lupasin edellisessä postauksessa, että lokakuun lopun kuvista tulee oma postaus. Tämä siitä syystä että siinä hypätään talvisiin maisemiin ja toisekseen myös siksi, että kuvia on paljon.

Valitettavasti viime päivät ovat olleet enemmän ja vähemmän plussan puolella, joten lumet ovat tätä menoa vain muisto. Hieman kerkesimme jo Katin kanssa tuuletella, että se etelästä tuttu ja  useamman kuukauden kestävä vesi, loska ja pimeys kestikin vain pari viikkoa. Välillä saimme nauttia jopa -17 asteen pakkasista ennen kuin alkoi lämpeneminen. Huomiselle on onneksi luvattu lumisadetta enemmänkin, niin pidetään peukut pystyssä, että talvi tulisi kunnolla pian ja että pääsisi mäkeen ja laduille.

Nyt niihin talven lumisiin maisemiin…

Vapaapäivänä tuli tehtyä luminen fillariretki Naruskalla hirvenmetsästäjien seassa.

Ihan eri fiilis lähteä iltaisin ulkoiluttamaan Vitoa, kun kuu, lumi ja tähdet näyttävät tietä.

Sallatunturilta avautuu upeat maisemat.

Villapaitakelit

Kati ja Vito nautiskelee auringonlaskusta.

Itse nautistelin Viton kanssa rennommin Sallan hiihtokeskuksen huipun riippukeinuissa.

Salla in the middle of nowhere

Joskus taivaanvärit ovat tarunomaisia.

Halo-ilmiö!

Tykkypuu tunturin huipulla.

Sallatunturin huipulla kota kutsuu tulistelijaa.

Tuosta näkee Venäjällä tätä nykyä sijaitsevan alkuperäisen Sallatunturin.

Piilossa, ettei häikäise.

Jäniksenjäljissä.

D-vitamiinit talteen

Välillä on pakko ajaa sivuun ja kaivaa kamera esiin.

Winter wonderland

Loppuun vielä yksi ”jäätävä” kuva Salmijoesta.

Kuvakoostetta tuutin täydeltä

Jonne kirjoittaa:

Kuvakoosteet on syystä tai toisesta (lue: laiskuudesta johtuen) nyt jäänyt laittamatta blogiin, niin laitetaanpas kerralla elo-, syys-, ja lokakuun alun fiilistelykuvat näytille.

Lokakuun loput kuvat tulevat myöhemmin. Siitä syystä että talvi alkoi kunnolla puolen kuun paikkeilla, joten seuraavassa päivityksessä hypätään kerralla talven ihmemaahan.

Elokuu oli upeiden auringonlaskujen aikaa.

Näihin maisemiin ei ole vielä päässyt tottumaan.

5 shades of grey

Ensimmäinen ruskamme oli hieno!

Vaahtokarkkitaivas

Tuntsan hienoa maaruskaa

Syyskuussa nähtiin tähän asti hienoimmat revontulet.

Aina yksi porokuva pitää olla.

Samoin Vitosta. Mitä luulette, viihtyykö hän? 🙂

Lokakuun ekalla viikolla käytiin Timon kanssa Tuntsan erämaassa kalalla.

Köpö-koira oli myös mukana.

Välillä vaellettiin…

välillä metsästettiin…

…mutta pääosin keiteltiin kahvetta.

Heinäkuun kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

Heinäkuussa en tainnut pitää järjestelmäkameraa kertaakaan kädessä, mutta kiitos kehittyneiden puhelimien, ei aina tarvitse raahata isoa mötikkää mukana. Niinhän sitä sanotaan, että paras kamera on se joka on mukana.

Kuvakooste koostuu pelkästään kännykkäkuvista ja kaikki kuvat on otettu Sallassa.

Aamuyön usvaa.

 

Kati Sallatunturin huipulla. Kisarinteen (EP) lähtötornissa.

Naruskajoki

Kati ja Vito nauttii suppailusta Hangasjärvellä.

Toni kävi kylässä ja maastopyöräily maistui mutaisista tunnelmista huolimatta.

Sallatunturin huipulla.

Joskus aloittelevaa perhokalastajaakin onnistaa.

Nippanappa mitallinen harjus (35cm).

Yleensä tulee vähän pienempiä, mutta ne tarjoavat yhtä lailla hienoja onnistumisen hetkiä.

Naruskajoki

Naruskajoki

Savinajoki

Sallatunturin rakkakiveä.

Maisemat on kohdillaan huipulla.

 

 

Toukokuun kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

Tarkoituksena on kerran kuussa koota tänne omia suosikkikuviani. Osa onkin jo julkaistu täällä sekä Instagram-tileillä (@jonnevaahtera & @1000kilometria), mutta kiva saada ne loputkin tänne ”isolle” näytölle myös muidenkin silmäiltäväksi. Sen enempää selittelemättä, antaa kuvien puhua puolestaan.