Tammikuun kuvakooste

Jonne kirjoittaa:

Alkuvuosi on mennyt kuin siivillä ja ei uskoisi että mennään jo helmikuuta. Tammikuussa kävi vieraita 3 viikkona putkeen, niin se toki vaikuttaa siihen, että aika meni super nopeasti. Oli kuitenkin tosi jees! Koostin alle tammikuun suosikkikuviani.

_A2A5467
Tämä Sallatunturin huipulla sijaitseva kota nousi viraaliksi Instagramissa ( @j.vaahtera )

_A2A5487
Horisontissa näkyy alkuperäiset Sallatunturit. Mikäli se olisi edelleen Suomen puolella, niin se olisi Suomen toisiksi korkein hiihtokeskuksen huippu, Ylläksen jälkeen.

_A2A5489
Tammikuussa oli aivan upeita auringonnousuja sekä -laskuja.

_A2A5620
Lumijättiläinen ulkoiluttaa lumikoiraa.

_A2A5667
Tuli myös kokeiltua ensimmäistä kertaa hieman taiteellisempaa kameralla tehtävää päällekkäisvalotusta.

_A2A1395
Kuukauden aikana tuli lumikenkäiltyä ahkerasti. Tässä ensimmäinen reissu Sallan Vallovaaran kodalle.

_A2A1401
Mukana oli Katin kaveri Tiina.

_A2A1783
Sain vanhan duunikaverin vieraaksi ja kävästiin Sallatunturin Tupien kelkoilla päristelemässä.

_A2A1706
Taukoa pideltiin Lehtoaavan kodalla.

_A2A1696
Elmeri venttailee nokipannukahvien valmistumista.

_A2A0031
Tammikuuhun osui myös todella kylmiä päiviä. Pakkanen huiteli alle -30c useamman kerran, mutta se ei haitannut koska silloin oli myös upeita aurinkoisia päiviä.

_A2A0281
Verikuuta en vaivautunut kuvaamaan, mutta oli se ihan hieno seuraavana aamunakin.

_A2A0433
Tykkypuita ja vaahtokarkkivärejä.

_A2A0504
Kummityttö kun tuli kylään, niin revontulet loimusi heti ensimmäisenä yönä.

_A2A0583
Ja taas lumikenkäiltiin 🙂 Tehtiin mukava 4h retki Ison Sallatunturin maisemissa.

Kesä- ja heinäkuun kuvapäivitys

Jonne kirjoittaa:

Kuvapäivityksissä on tullut oltua vähän liian laiska, mutta ehkä nyt olisi hyvä aika laitella taas yksi sellainen ilmoille, ennen kuin kesäloma alkaa.

Olen muokkaillut omaa kuvasivustoa myös aika isolla kädellä, joten nyt vain murto-osa kuvista on näkyvissä. Yritys on kova pitää sitä ns. portfolio -tyylisenä, notta vain parhaat kuvat olisi esillä. Saa nähdä kauan pakka pysyy kasassa.

Seuraavan kuvapläjäyksen kuvat on otettu aikavälillä 2.6 – 8.7.2018. Aloitetaan kesäkuusta ja mennään heinäkuuta kohti.

IMG_7053
Oli kunnia saada kuvata kummityttöni yo-kuvat.

IMG_7382.jpg
Muutamia hirviä on tullut Sallassa nähtyä auton ratin takaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa oli kamera matkassa. Pysähdyin autolla ja hiiviskelin vielä 50m lähemmäs.

IMG_7816
Henkilökuvaus on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän. Ostinkin tämän tyyppisiin ”maisemapotretteihin” sopivan linssin (Sigma 35mm Art f1.4). Ps. tämä ei ole maksettu mainos 🙂

IMG_8454
”Myrskyn jälkeen on poutasää”

IMG_9084
Poutasää! Kuva otettu Sallatunturilla.

IMG_8923.jpg
Samalla Sallatunturin reissulla tuli otettua myös muutamat markkinointikuvat pyörien kanssa.

IMG_9650
Sallassa on lukematon määrä upeita suppailukohteita. Ilmatäytteisiä sup-lautoja vuokraa Salla Ski Resort.

IMG_9766(1)
Kävin tutustumassa Sallan Yhteismetsän vuokraamaan Kalastajan Torppa -erämökkiin ja samalla otin selfien jos…

IMG_9870.jpg
toisenkin. Erämökin vieressä on uskomattoman upea ja kirkas lampi. Siitä vielä myöhemmin lisää kuvia.

IMG_0196.jpg
Tälläsiä sitä voi joskus polulta löytää. Sarvet oli leikattu pois ennen kuin luonnon kiertokulku otti omansa.

IMG_0329.jpg
Tupasvilloja lapin jängillä riittää.

IMG_0352.jpg
Tällä kaverilla ne sarvet vielä oli tallessa. Molemmat löytyneet kallot olivat selvästi vuosia vuosia vanhoja.

IMG_0370.jpg
Tämäkin kuva on Sallatunturin päältä. Kamera suunnattuna kohti Venäjää.

IMG_0943
Naruskajoki on kirkas!

IMG_0803-Edit
Aina pitää vähintään yksi kuva olla Vitostakin.

DJI_0083.jpg
Drone-kuva Sallan Naruskalta.

IMG_0705
Hrrr… upean näköistä vettä, mutta aivan jäätävän kylmää!

DJI_0064
Tietyssä valossa Kalastajan Torpan lammen vesi näyttää ihan maagiselta.

IMG_0549
Siikaa haettiin, särki saatiin.

IMG_0627
Ruuassa ollaan kuitenkin pysytty. (Katilta tämän kuvan myötä lämpimät terveiset Eevalle Järvenpäähän! <3)

DJI_0044.jpg
Kalastajan torppa lintuperspektiivistä.

Seuraava kuvapäivitys sitten pullollaan lomakuvia. Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille! 🙂

Iso Pyhätunturin huiputus

IMG_2527
Näkymä huipulta!

Jonne kirjoittaa:

Minulle tarjoutui mahdollisuus käydä ihan yksin rauhoittumassa metsässä. Vito-koiran olisin toki ottanut mukaan, mutta ilman hankikantoa olisi varmasti mennyt hankalaksi. Iso Pyhätunturin huiputtaminen jalan on jo kutkutellut tovin takaraivossa, joten kohteen valinta oli helppo.

Mikä ihmeen Iso Pyhätunturi? Kävitkö siis Pelkosenniemellä?

Myönnettäköön, että olin itsekin yhtä ulalla kuultuani ensimmäisen kerran Sallatuntureiden ”oikeat” tai ainakin alkuperäiset nimet. Lienee paikallaan selventää hieman historiaa, että puhutaan asioista oikeilla nimillä.

Sallan kylältä kun huristelee 10 kilometriä Kuusamoon päin, niin väkisinkin katseet kääntyvät vasemmalle. Ensiksi silmiin osuu Iso Pyhätunturi ja heti perään Pieni Pyhätunturi, joka on valjastettu mutkamäeksi. Nämä yhdessä muodostavat nykyään Sallatunturit. Uudelleen nimeäminen tapahtui vuonna 2002, jottei niitä sekotettaisi juuri Pelkosenniemen Pyhätunturiin. Osansa asialla oli varmasti myös sillä, että alkuperäiset Sallatunturit piti luovuttaa Neuvostoliitolle sodan jälkeen v.1940 Moskovan rauhan ehtojen mukaisena alueluovutuksena.

IMG_2514
Pelkosenniemen Pyhätunturit valkoisenaan horisontissa.

Kun katse on palautunut takaisin tiehen, niin pitääkin kääntyä Pohjoisrinteiden kyltin kohdalta vasemmalle. Tie vie aivan pohjoisrinteiden alle, jossa sijaitsee parkkipaikka sekä reitin alkupiste.

Mietin pitkään, että mitkä olisivat järkevimmät ja hauskimmat kulkuvälineet niin ylös kuin alaspäinkin mentäessä. Vaihtoehtoina oli lumikengät, metsähiihtosukset sekä laskettelusukset nousukarvoilla varustettuna. Valitsin varman päälle lumikengät sauvoineen ja se osoittautuikin oikeaksi valinnaksi. Lumi ei ollut enää niin hyvälaatuista, että sitä olisi ollut mieluisaa laskea. Retkihiihtosukset olisivat olleet vähintään hankalat ellei jopa mahdottomat ja kengillä ei olisi päässyt ylös asti.

IMG_2477
Parkkipaikalta löydät selkeät ohjeet.

Parkkipaikalta hyppäsin suoraan polulle metsän siimekseen ja ensimmäinen käännös kohti huippua tulee heti 200m päästä oikealle. Alusta reitti on merkitty punaisella, mutta käännöksestä lähtien jatkuu sinisenä ylös asti, joten kartan katsomiseen ei tarvitse tuhlata aikaa, vaan voi keskittyä nauttimaan tai vaikka kuvaamaan.

IMG_2481.jpg
Ensimmäinen käännös ja viimeiset kyltit ennen nousun aloittamista.

Reitin alku ei ole jyrkkä, mutta etenin tietoisesti todella hitaasti ja verkkaisesti ylös. Mielestäni metsässä liikkuessa saa eniten irti välillä pysähtyen kuuntelemaan, kuvaamaan ja katselemaan luontoa. Kun tuulipukujen ja kuoritakkien kahina taukoaa, niin on mahtavaa vetää keuhkot täyteen puhdasta ilmaa ja kuunnella hiljaisuutta. Yleensä kun liike taukoaa ja rauhotut, niin jostain lehahtaa esiin lintunen tai vähintään ilmoittaa olemassa olostaan laulullaan.

IMG_2489
Pyy piiloutuu hyvin oksistoon.

Katilta olen oppinut myös että kannattaa ottaa kolmas aisti mukaan ja myös koskettaa luontoa. Laskea käsi vanhalle kelolle, puusta roikkuvalle naavalle tai vaikka kivelle. Mille vaan mikä tuntuu siinä kohdassa hyvältä. Tunnustele sitä, rauhoitu, vedä keuhkot täyteen ilmaa ja paina ajatus sekä hetki mieleen. Kun seuraavan kerran olet stressaantunut tai esimerkiksi olet jännittyneenä menossa puhumaan täpötäydelle kokoussalille, niin ota itsellesi hetki omaa aikaa, sulje silmät ja elä tuo hetki uudestaan.

Jonne_Vaahtera_diagonaalinenLuonto

Aluksi se tuntui hieman kankealta, nololta ja jopa vähän hölmöltä. ”Mitä tää nyt on, toimiiks tää muka?” Nykyään se tulee luonnostaan ja huomaamatta. Meille se toimii, niin miksei sinullekkin? Kokeile ihmeessä, kun siihen tarjoutuu seuraavan kerran mahdollisuus.

Reitti mutkittelee tunturin juurelle täydellisessä hiljaisuudessaan. Ei auton ääniä, ei piipittäviä kännyköitä, ei ihmisiä, ei stressiä. Vain minä, luminen metsä ja linnut. Kun puut loppuvat, niin hiljaisuuden rikkoo tuulen tuiverrus. Tämä ei kuitenkaan fiilistä latista, päinvastoin, sillä huippu sekä näköalatorni jo häämöttävät. Loppurutistus on jyrkempi, mutta sitä varten sinne on tehty myös rappuset. Tosin ne eivät olleet tällä kertaa käytettävissä, koska lunta on edelleen niin paljon.IMG_2538

Huipulle päästyäni näky on mahtava ja hienoa tunturimaisemaa on silmänkantamattomiin, niin Suomen kuin Venäjänkin puolelle. Ylhäältä avautuu näkymät mm. niille Pelkosenniemen Pyhätuntureille, neukkujen Pyhätuntureille kuin myös Sallan hiihtokeskuksen Pyhätuntureille. Pyhä paikka!

IMG_2535
Näköalatornin juurella tuntuu kuin olisi tullut kuuhun.

IMG_2542
Pieni Pyhätunturi / Sallan hiihtokeskus. Etualalla laskettelurinteiden loivimmat mäet.

Nopeat kuvat näköalatornissa ja oli aika jatkaa matkaa alas kun tuuli oli yltymään päin ja huppu ei meinannut pysyä enää päässä. Keli saattaa muuttua tunturissa nopeasti ja tämä retki ei tehnyt poikkeusta. Välillä satoi rakeita, välillä paistoi aurinko ja välillä tuuli poikittain navakasti.IMG_2515

Tämä ei varsinaisesti ole rengasreitti, mutta olin suunnitellut tekeväni siitä sellaisen oikaisemalla metsän poikki merkkaamattomia mantuja. Tunturin juurella kulkee mainitsemani punainen UKK-reitti jolta matka alkoi. Sen varrella sijaitsee laavu ja siellä suunnittelin pitäväni kahvitauon. Ylhäällä nopea katsahdus nettikarttaan puhelimesta (Mobiilireittikarttojen latausohjeet) ja lumikenkää toisen eteen alamäkeen.  Varovainen sai olla, koska siellä on isoja kivenkoloja, jotka saattavat olla osittain lumenpeitossa. Muutaman kerran lumikenkä upposikin kunnolla ja lunta oli vyötäröön asti. Kunnialla ja muutamalla suunnantarkistuksella selvittiin laavulle.

IMG_2562Laavu oli tyhjä ja kodikas. Edellinen herrasretkeilijä oli jättänyt hyviä retkeilytapoja noudattaen valmiiksi pienittyjä puita laavun kuivaan huomaan. Itse tein myös lähtiessä samoin ja suosittelen kaikkia ottamaan tämän perusrutiineihin. Seuraava retkeilijä voi tulla todella väsyneenä, märkänä tai kylmissään joten on kohteliasta jättää valmiit puut, jotta tulen saa nopeasti tehtyä.

IMG_2591
Maailman parhaat kahvit!

Makkarat paistettuani, kahvit juotuani ja riittävästi tuleen tuijoteltuani ajatuksissani oli aika lähteä paluumatkalle. Reitin väritys vaihtuu takaisin punaiseksi ja se on helposti viitoitettu. Matkaa laavulta autolle on 2,7km ja se menee kepeästi loivaa alamäkeä. Paluumatkan polku on kesäisin vuorattu osittain pitkospuilla ja nyt on vaihtotalkoot tulossa. Siitä syystä uusia lankkuja oli tuotu paikalle kelkoilla ja polku oli sopivan kova kengillä käveltäväksi. Päätinkin heittää loppumatkaksi lumikengät reppuun.

IMG_2640
Piti harjoitella vähän tuotekuvien ottamista. Miten meni?

Trippimittari pysähtyi autolla lukemiin 7,5km, joten oiva päiväretkikohde kyseessä. Koko reissuun meni aikaa tasan 4 tuntia, mutta ajan voi varmasti puolittaa jos jättää metsäpäissään haahuilun pois kokonaan 🙂