Blogimme suhteen olemme olleet hieman laiskoja, mikä osittain varmasti johtuu siitä että molemmat saa omissa töissään ihan tarpeeksi kirjoittaa ja somettaa. Täällä kuitenkin ollaan ja hyvin pyyhkii. 🙂
Talvi alkaa olemaan loppusuoralla Sallassa, niin on hyvä muistella helmikuun kauneimpia hetkiä kameran etsimen takaa.
Valot johdattaa Sallatunturille.Kävimme Katin kanssa kuvaamassa yhdessä revontulia Sallan hiihtokeskuksen pohjoisrinteen kupeesta.Jänöjussi johdattaa tietä talven ihmemaahan.Odottelin aikaisin aamulla saksalaisia kuvaajia Sallatunturin huipulla. Tulivat kuvaamaan upeata auringonnousua.ja se auringonnousu tosiaan oli maaginen!Sakemanni haltioituneena 🙂
Katin perhe kävi helmikuussa kylässä ja pääsivät kokemaan vauhdikkaan huskyretken…sekä upeimmat revontulet, mitä olen koskaan nähnyt!
Kuvasin helmikuun aikana myös useamman freelance-keikan, mukaan lukien kahdet talvihäät Sallan Snowloungessa. Erittäin hienoja, opettavaisia ja mieleenpainuvia kokemuksia!
Alkuvuosi on mennyt kuin siivillä ja ei uskoisi että mennään jo helmikuuta. Tammikuussa kävi vieraita 3 viikkona putkeen, niin se toki vaikuttaa siihen, että aika meni super nopeasti. Oli kuitenkin tosi jees! Koostin alle tammikuun suosikkikuviani.
Tämä Sallatunturin huipulla sijaitseva kota nousi viraaliksi Instagramissa ( @j.vaahtera )Horisontissa näkyy alkuperäiset Sallatunturit. Mikäli se olisi edelleen Suomen puolella, niin se olisi Suomen toisiksi korkein hiihtokeskuksen huippu, Ylläksen jälkeen.Tammikuussa oli aivan upeita auringonnousuja sekä -laskuja.Lumijättiläinen ulkoiluttaa lumikoiraa.Tuli myös kokeiltua ensimmäistä kertaa hieman taiteellisempaa kameralla tehtävää päällekkäisvalotusta.Kuukauden aikana tuli lumikenkäiltyä ahkerasti. Tässä ensimmäinen reissu Sallan Vallovaaran kodalle.Mukana oli Katin kaveri Tiina.Sain vanhan duunikaverin vieraaksi ja kävästiin Sallatunturin Tupien kelkoilla päristelemässä.Taukoa pideltiin Lehtoaavan kodalla.Elmeri venttailee nokipannukahvien valmistumista.Tammikuuhun osui myös todella kylmiä päiviä. Pakkanen huiteli alle -30c useamman kerran, mutta se ei haitannut koska silloin oli myös upeita aurinkoisia päiviä.Verikuuta en vaivautunut kuvaamaan, mutta oli se ihan hieno seuraavana aamunakin.Tykkypuita ja vaahtokarkkivärejä.Kummityttö kun tuli kylään, niin revontulet loimusi heti ensimmäisenä yönä.Ja taas lumikenkäiltiin 🙂 Tehtiin mukava 4h retki Ison Sallatunturin maisemissa.
Vihdoin on Sallassa maa valkoisena, niin on aika julkaista syksyn kuvakooste.
Aloitetaan laittamalla kuva työpaikalta, eli Sallan hiihtokeskuksen itärinteeltä. Horisontissa näkyy myös alkuperäiset Sallatunturit, jotka tätä nykyä ovat Venäjän puolella.
Porot ovat yleinen näky sulanmaan aikaan hiihtokeskuksen rinteillä.
Ensimmäiset revontulet näkyivät syyskuun ensimmäisenä päivänä. Kuva on otettu Suomujärven kämpän rannalta. Upea paikka ja ehdottomasti vierailun / yöpymisen arvoinen. Sijaitsee Sallan puolella, vaikkakin on lähempänä Suomua kuin Sallan keskustaa. Sallan keskustaan kertyy matkaa kämpältä 50km.
Syksyllä on hienoa kuvata revontulia, kun vedestä saa aina heijastukset mukaan kuviin.
Paluumatka Suomujärveltä kotiin ajeltiin pikkuruisia hiekkateitä, josko jotain mielenkiintoista kuvattavaa löytyisi. Aution metsästyskämpän rappusten alla piilottelikin nuori repolainen. Sen verran ujo veikkonen oli kyseessä, että parempaa kuvaa en ketusta saanut.
Kettu
Sumu on valokuvissa yksi lempielementeistäni ja syksyisin sumuisia aamuja onneksi usein riittää.
Sumu tuo tavalliseen metsäkuvaan kivaa mystisyyttä.
Syyskuun puolessa välissä sain kavereita Helsingistä enemmänkin ihmettelemään lapin upeaa luontoa ja ruskaa.
Koko porukka hilpeässä ryhmäkuvassa. Allekirjoittanut ihan oikeassa reunassa.Toni kalastelee taimenia Naruskajoen ruskan väriloisteessa.
Askelmerkit oli retken kannalta kohdillaan ja ruska oli kauneimmillaan Sallan Naruskalla.
Revontulet
Osa porukasta ei ollut eläissään nähnyt revontulia, joten ne oli tilauksessa. Puolessa välissä retkeä taivas kirkastui hetkeksi ja taivaalla oli haalea tanssi. Onneksi kamera sentäs ikuisti silmää kirkkaammin reposet kuvan muodossa muistoksi.
Tulilla
Parasta pimenevissä illoissa oli pitkät tulistelut jätkien kanssa. Kaikki ruuat myös tehtiin avotulella.
Kullaojan vesiputous
Katin ja Vito-koiran kanssa vierailtiin Kullaojan vesiputoksella yhdessä saksalaisten somekuvaajien kanssa.
Kati ja VitoKoppelot eli naarasteeret tiellä.Tunturimaisemaa auringon laskiessa.Kuu ja vaahtokarkkivärit auringon jo laskettua.Perhepotretti laavulla.
Tämä viimeinen kuva otettiin eilen (23.11.) ja nyt on onneksi jo maa valkoisena.
Some alkaa taas olla pullollaan toinen toistaan hienompia revontulikuvia ja -videoita. Pitihän se itsekin päästä heti kuvaamaan, kun siihen tarjoutui ensimmäisen kerran mahdollisuus männä viikolla. Alla kauden ensimmäisiä kuvia ja lyhyt timelapse-video.
Lopuksi vielä yksi kuva eiliseltä, kun ei jaksanut lähteä kotiovea pidemmälle kuvaamaan.
Revontulet ovat todella hienoja valokuvissa, sitä ei käy kenenkään kieltäminen. Satoja ellei jopa tuhansia ”reposkuvia” Instagramista selailtuani mietin, että ovatko ne todella noin upeita vai ovatko vain hyvien kuvaajien kuvankäsittelytaidonnäytteitä. Nyt muutaman kokemuksen rikkaampana voin varmuudella sanoa, että ne ovat paljon hienompia livenä kuin video- ja valokuvissa.
Revontulet kantoivat oman osansa kekoon joululomallamme, jotta kokonaisvaltainen ja paljon puhuttu Lapintaikuus sai lumottua meidät niin, että 4,5kk myöhemmin asuimme jo Lapissa. Iltaisin selailimme ennusteita ja tuijottelimme ikkunoista josko taivas aukenisi ja syttyisi tuleen. Ensimmäinen kuvani ei ole mestarillinen, mutta sen hetken muistan varmasti ikuisesti. Jouluaattoiltana olimme silmät suurina ja lumoutuneina tuijottelemassa taivaalle. Osansa saattoi toki olla silläkin, että eväinä oli kiireessä limupulloon kaadettu punaviini lämmikkeeksi. 🙂
Ensimmäinen revontulikuvani mökkikylässä Pyhällä ja ilman jalustaa kamera reppuun tuettuna.
Hyvän revontulikuvan ottaminen vaatii mielestäni kaikkea muuta, kuin edellä mainittu. Repussa pitää olla kameran ja jalustan lisäksi pakattuna kärsivällisyyttä, lämpimiä vaatteita sekä ripaus hyvää tuuriakin. Kamera on hyvä tuntea, koska tilanteet tulevat nopeasti ja saattavat mennä yhtä nopeasti myös ohi. Joskus toki taivaantulet esittelevät loistoaan pidempäänkin, mutta sillon kun tilanne on ns. päällä, niin on hyvä keskittyä vain kuvaamiseen, ettei arvokasta kuvausaikaa tuhlaannu asetuksien etsimiseen pimeässä. Käytännön kameravinkkeihin tai kuvausasetuksiin en nyt ota kantaa sen enempää, mutta internet on täynnä hyviä vinkkejä joilla pääsee alkuun.
Sallatunturit voi erottaa tarkalla silmällä oikeasta reunasta.
Tuurin minimoiseksi pitää olla valmistaunut, niin kuin elämässä yleensäkin. Hyvän kuvan saamiseksi pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Erittäin kliseisesti sanottu, mutta tässä taiteenlajissa se on ehdoton fakta. Kuvauspaikka kannattaa katsoa valmiiksi jo etukäteen, jotta revontulimittareiden lyödessä punaiselle ei paikan etsimiseen tuhraudu ylimääräistä aikaa. Itse tykkään kuvista joissa on revontulien lisäksi myös maisemaa, mutta makunsa kullakin ja makuasioista ei voi kiistellä. Sunnuntain kuvauksille valitsin paikan joka on hieman korkeammalla muuhun maastoon nähden ja josta saa kuvattua useampaan ilmansuuntaan, koska ikinä ei tiedä mistä suunnasta taivas syttyy tuleen.
Revontulien mahdollisista liikkeistä on dataa internet pullollaan, mutta itse olen toistaiseksi turvautunut pelkästään Facebook-ryhmään: Revontulikyttääjät. Se on hyvähenkinen ryhmä, jossa fiksummat ”tähtitieteilijät” ovat valmiita auttamaan minun kaltaisia revontulinoviiseja. Ennusteiden tutkiminen on siis oleellinen osa prosessia.
Pakkaa kamerareppu hyvissä ajoin valmiiksi. Muista ottaa mukaan lisää lämpöisiä vaatteita, koska kuvauspaikalla odotellessa ja kylmän lumen päällä seisoskellessa kylmyys tunkeutuu aina luihin ja ytimiin vaikka alussa saattaa tuntuakin että on riittävästi päällä. Mikäli kuvauspaikka vaatii lähestymistä, niin tärkeää on riisua lämpimimmät päältä pois siksi aikaa kun olet liikkeessä. Pue ne heti pelipaikoille päästyäsi kuitenkin takaisin päälle. Eväitä ja kuumaa juomaa on myös hyvä ottaa mukaan. Varmista lähtiessäsi että kameran akku on täysi. Mikäli sinulla on vara-akku, niin pidä sitä lämpöisessä taskussa, ettei kylmässä varaus pääse purkautumaan.
Sunnuntaina ensimmäiset revontulet näyttäytyivät 23:55 ja näytös kesti n.10min.
Revontulisesonki vetelee nyt viimeisiään, koska valoisuus puskee päälle. Tälle illalle (25.4) on kuitenkin vielä odotettavissa kohtalaisia reposia, joten toivon kaikille kirkkaita taivaita ja palataan aiheeseen ensi talvena.
Ps. muista myös nauttia aina välillä luonnon taidenäytöksestä muutenkin kuin kameran etsimen läpi.
1000 kilometriä pohjoiseen 