Moottorikelkkailua mustavalkoisissa maisemissa

IMG_1114.jpg

Kati kirjoittaa:

Kyllä Lappiin kuuluu moottorikelkat. Pärinä, lumen pöllytys ja ne punaiset ristit, joita on joka paikka täynnä merkkeinä moottorikelkkareiteistä. Kelkat kuuluu Lappiin vähän niin kuin tunturit, porot, hillat ja itikatkin.

Nämä muut ovatkin meille jo paljon tutumpia, mutta kelkat oli vielä kokematta. Päätin korjata asian tuossa männä viikonloppuna ja lähteä kunnon kelkkaretkelle. Jonnenkin piti tulla mukaan, mutta joku pöpö iski juuri edellisiltana.

Mutta minä menin reippain mielin retkeilemään. Sallassa kelkkaretkiä tekee Napapiirin Safarit ja valitsin heiltä kahden tunnin mittaisen retken Ruuhitunturiin. Ruuhitunturi on yksi Sallan kauneimmista paikoista ja olin käynyt siellä aikaisemmin syksyllä. Tiesin siis suunnilleen, mitä siellä oli odotettavissa: näköalatorni, hienot maisemat ja kiva kahvila. Talviasussa en kuitenkaan ollut tunturia nähnyt saati ajellut sinne kelkalla.

Retki alkoi sunnuntaiaamuna kello kymmeneltä. Kokoonnuimme safaritaloon, jossa kaikille jaettiin toppahaalarit, kengät, kypärämyssyt ja kypärät. Myös omia toppavaatteita ja kenkiä sai käyttää, jos halusi. Minä pidin omani eikä bensan haju juurikaan tarttunut vaatteisiin.

Meitä retkelle lähtijöitä oli noin 20 hengen porukka. Italialaisia, hollantilaisia, belgialaisia ja muutama suomalainen. Kun koko porukka oli pukeutunut, oppaamme Henkka kävi läpi ajamiseen liittyvät ohjeet ja säännöt. Kaasua painetaan oikealla peukalolla, jarru on vasemmalla kädellä ja kaikki pysähtyvät kun vasen käsi nousee pystyyn. Jos ajat kelkkauralta sivuun, paina käynnistysvipu alas ja sammuta kelkka. Sitten odottele, että joku tulee apuun ja kaivaa esiin kinoksesta. 15 metriä turvaväliä edellä ajavaan. Niin ja rentouta hartiat, älä yritä liikaa käännellä kelkkaa. Se kyllä etenee urallaan kuin kiskoilla.

IMG_20180128_102155-2
Henkka ohjeistaa kuskeja.

IMG_20180128_112034-2
Punainen nappi oikealla on käynnistykseen tarvittava namiska. Kun se on nostettuna ylös moottorin voi käynnistää vasemmalla olevalla harmaalla napilla. Kun punainen nappi painetaan alas, kelkka sammuu. Kaasu on ohjaustangossa oikealla ja jarru vasemmalla, kuten polkupyörässä.

Sitten lähdimme letkassa etenemään kohti Ruuhitunturia. Monet menivät kelkalla kaksistaan, mutta minä ajelin yksin. Unohdin hartioiden rentoutuksen saman tien. Oli vaikea luottaa, että kolmeakymppiä kulkeva vehje ei muka vaadi ohjausta vaan sen voi vain antaa mennä. Kelkkaura vielä pomputti kelkkaa ylös ja alas, oikealle ja vasemmalla. Ole siinä sitten ohjaamatta…

IMG_20180128_100834-2
Napapiirin Safarien kelkat ovat kaikki nelitahtikelkkoja, jotka kuluttavat vähän ja ovat siten ekologisempia.

Ajomatkaa Ruuhitunturiin ja takaisin tulee yhteensä noin 20 kilometriä. Puolivälissä reissua katsellaan Ruuhitunturin maisemat ja nautitaan kaakaot ja pullat tunnelmallisessa, lumen kuorruttamassa kahviossa.

Meidän retkipäivä oli melko pilvinen ja maisema oli luonnostaan lähes mustavalkoinen. Silti tunturin päältä avautui upeat maisemat aina Sallan hiihtokeskukselle asti. Kelkkareittiä reunusti upeat tykkypuut.

IMG_20180128_110957-2
Kelkkaretken tauko Ruuhitunturin päällä. Näköalatornin luona pidettiin lyhyehkö valokuvaus- ja maisemienkatselutauko.

IMG_1100
Ruuhitunturin kahvila on talvella huurteen peitossa. Hiihtoladut tunturiin aukeavat viikolla 7, jolloin luonnonvaloa alkaa olla riittävästi. Silloin kahvila on auki päivisin yleisölle ja sieltä saa kuulemma huippuhyvät munkit.

IMG_1099
Ruuhitunturin kuvauksellisia mökkeröisiä.

Kelkkaretki oli kaiken kaikkiaan hauska kokemus. Paluumatkalla muistin jo rentouttaa hartiat ja luottaa kelkkaan. Monet suomalaiset tuntuvat ajattelevan, että ohjatut retket ovat tylsiä, kalliita ja täynnä ulkomaalaisia asiakkaita. Pyh! Etenkin näin aloittelijalle tällaiset ohjatut retket sopivat oikein hyvin. Aion varmasti mennä retkelle uudestaankin, ehkäpä seuraavaksi kelkkaretki Venäjän rajalle…

 

Lisätietoja Sallan moottorikelkkaretkistä ja retkien hinnat löytyvät Napapiirin Safarien nettisivuilta.

Sallan Ruuhitunturi

Jonne kirjoittaa:

Viime viikon lauantaina (17.6) oli Luonnon päivä ja sen kunniaksi Suomen ladun järjestämä Nuku yö ulkona-tapahtuma. Tapahtuman ideana on siis yksinkertaisuudessaan kannustaa ihmisiä viettämään yö ulkona, edes kerran vuodessa. Jokainen voi yöpyä tyylillään ja missä vain, mutta tiettävästi ainakin neljään eri paikkaan pystytettiin järjestäjien toimesta metsähotelli, jossa oli majoitteita niille jotka eivät omaa omistaneet. Mahti idea!

Oltiin Katin ja Vito-koiran kanssa päätetty olla mukana, mutta minun töiden alkamisen ja niin ikään Katin loman varmistuminen tiesi sitä, että kaksikko matkaa kotikonnuille ja minä tekisin retken yksin. Kolmin olisi aina kaunihimpi, mutta toisaalta olen aina ollut hieman omien polkujen kulkija ja tykkään tehdä tällaisia retkiä myös yksin. Sääennusteita luettuani päätin aikaistaa retkeäni päivällä. Lauantaille oli luvattu sateita ja perjantaina aurinko paistoi ja lämpötila huiteli 20-asteen tienoilla.

20170616_211421
Pyörä: Haibike Sduro FullFatSix 7.0 ja täyteen sullottu rinkka.

Ruuhitunturista kuulin kevättalvella kun käytiin Poropuistoon tutustumassa. Moni matkailija tankkasi siinä viimeiset pullakahvit ennen kuin lähti hiihtelemään Ruuhituntunturille. Me emme sellaista retkeä vielä kerenneet toteuttaa, mutta se on kyllä ehdottomasti ensi talven listalla. Tunturin nimi jäi mieleen ja siitä lähtien olen halunnut tutustua paikkaan.

20170616_204150
Poropuisto

Sain kuningasidean toteuttaa retki pyörällä. Nappasin siis hiihtokeskuksesta pyörän alle ja polkasin n.9,5km matkan kepeästi sähkön avustamana tunturin juurelle.

Idea oli kuningas siihen saakka, kunnes piti hikihatussa ja painava rinkka selässä työntää 25kg painoista läskipyörää kivikkoista polkua ylös (myöhemmin kuulin, että molemmilta sivuilta olisi tullut fatbikella ajettava kelkkareitti ylös asti). En muista kuitenkaan kiroilleeni, koska joka askeleella alkoi tulla hienoa maisemaa enemmän ja enemmän näkyviin. Eikä minulla myöskään ollut kiire mihinkään, koska aurinko ei tulisi laskemaan, joten kuvattavaakin riittäisi läpi yön. Juomataukoja ei liiemmin kannattanut pitää koska sillon iski hyttyset metsän siimeksestä ihmettelemään. Eivät kuitenkaan pahasti tykittäneet eikä niistä loppureissun aikana juurikaan ollut haittaa.

20170616_211245

Alun kivikoiden jälkeen polku parani ja lopulta tuli rakennuksia näkyviin. Isompi toimii talvisin kelkkailijoiden ja hiihtäjien iloksi kahvilana, mutta kesäaikaan se on tyhjillään. Vieressä on myös wc:t, tulipaikka sekä autiotupa retkeilijöille.

20170616_220447
Oikealla talvikahvila ja vasemmalla autiotupa. Kosteimmissa paikoissa oli pitkospuut, mutta vaelluskengät oli silti ainoat oikeat, koska lenkkarit olisi varmasti kastuneet.

Yhtään ihmistä en nähnyt koko reissun aikana, joten tupakin ammotti tyhjyyttään. Autiotuvassa olisi varmasti ollut luxusta nukkua, mutta olin päättänyt nukkua teltassa huipulla.

20170616_221034
Lavetteja oli useampi nukkumiseen, tulisija ja ruokailupöytä. Viereisestä ovesta saisi lisää polttopuita.

Kahvilalta on vajaa kilometri huipulle ja sieltä avautui upeita maisemia joka ilmansuuntaan. Asiaa oli helpottamassa myös näköalatorni.

20170616_222438
Näköalatorni

Ylös päästyäni kasasin teltan ensi töikseni, ruokailin, kuuntelin hiljaisuutta ja tallensin maisemaa verkkokalvoilleni. Valvominen ja odotus palkittiin ja yöllä sain kuvata mitä upeimpia versioita taivaan väripaletista.

20170616_225914
Teltta on Hannah Covert 2 ja on pelittänyt useamman vuoden mainiosti.

Kun luomi alkoi painaa ja muistikortti olla pullollaan, niin päätin mennä telttaan maaten. Nukuin todella makoisasti ja pitkään kunnes kevyt sadekuuro herätti aamulla ropinallaan. Kuuro meni kuitenkin nopeasti ohi ja kuivana sai ajella takaisin.

Telttailuun syttyi ehdottomasti pieni palo, että tätähän pitää tehdä useammin.

20170617_015210
Ruokailua helpottamaan ja fiilistä luomaan joku oli onneksi askarrelut kivistä ”epävirallisen” nuotiopaikan.

Antaa lopuksi maisemakuvien puhua puolestaan.

IMG_5001

 

IMG_4986

IMG_4990

IMG_5104

IMG_5079

Ps.

Palataanpa niihin töihin vielä, jos jotakuta jäi kaivelemaan, että mitä ne on. Aloitin siis Sallan hiihtokeskuksessa työt ja vastaan/toteutan kesäaikaan ohjelmia ja muuna aikana pyöritän putiikkia ja kahvilaa. Valikoimaan kuuluu sähköavusteisten ja täysijousitettujen fatbike-pyörien vuokrausta ja opastettuja retkiä, onkimista sekä vaellusta. Rinteillä voi myös pelata frisbeegolffia ja uusia juttuja ideoidaan koko ajan, mutta näillä olemme nyt lähteneet liikkeelle. Tervetuloa mukaan retkille, koeajamaan pyörää tai muuten vain moikkaamaan tunturiin (Revontulentie 7, 98900 Salla).

Paina tästä ja tutustu kesäohjelmiimme.