Revontulijahdissa porojen kanssa

Kati kirjoittaa:

Maaliskuu on ollut meillä kiireinen vieraskuukausi. Ystäviä ja sukulaisia on kyläillyt viikko ja viikonloppu toisensa perään ja olemme viettäneet laatuaikaa heidän kanssaan. On ollut mukava nähdä tuttuja kasvoja täällä ja esitellä meidän maisemia.

Viime viikonloppuna vietimme täällä Jonnen isän kuusikymppisiä. Päivät pitivät sisällään muun muassa hiihtämistä, ulkoilua, hyvää ruokaa, mukavaa yhdessäoloa ja revontulipororetken Sallan Poropuistossa.

Jonne vei äitinsä Maijan ja kummitätinsä Krissen tulistelemaan laavulle.

Revontuliretki oli meillekin Jonnen kanssa ihka ensimmäinen. Se starttasi Poropuistosta hämärän laskeuduttua noin kello 19. Kolmen tunnin retkellä matkattiin porojen kanssa läpi pimeän erämaan, välillä pysähdyttiin ruokkimaan poronvasoja ja tulistelemaan ison nuotion ääreen.

Oppaamme Pasi ja Jussi-poro. Poropuistossa kaikilla poroilla on nimet, meidän porokavereihin kuului Jussin lisäksi muun muassa Virtanen, Kiela, Mitri ja luottoporo Kurvari.

Meistä jokainen sai oman poron, jonka vetämässä reessä istuttiin taljojen päällä. Porot oli kytketty toisiinsa, joten matkasimme pitkänä seitsemän hengen jonona eli raitona. Porot olivat syöneet pari tuntia ennen retkeä ja niille tuli kova jano hetki retken alettua. Pysähdyimmekin noin kilometrin jälkeen, jotta porot saivat mutustaa lunta janoonsa.

Juomapaussin jälkeen kävimme ruokkimassa Poropuiston naarasporot eli vaatimet ja viime keväänä syntyneet vasat niiden omalla aitauksella. Tässä vaiheessa alkoi jo olla niin pimeää, että hylkäsimme kamerat ja keskityimme olennaiseen.

Oppaamme Pasi kertoili meille porojen elämästä ja vuodenkierrosta. Niin kuin monissa muissakin eläinlajeissa, poroissakin vaatimet ovat uroksia pienempiä ja sirompia. Ne eivät toimi vetohommissa, vaan asiakaspalvelun parissa työskentelevät hirvaat.

Seuraavaksi matkasimme pimeän erämaan läpi ison suon laitaan. Pasi viritteli sinne jätti-ison nuotion, jonka ääressä lämmittelimme, joimme kuumaa mehua ja jutustelimme maailman menosta.

Erityisesti tykkäsin siitä, että nuotiolta ei ollut mikään kiire pois. Istuskelimme ja nautimme luonnosta vielä pitkään sen jälkeen, kun mehut oli juotu. Tällaisina hetkinä uskoisin kaupunkilaisten irtaantuvan kiireisestä arjestaan.

Retkiseurueeseen kuului meidän lisäksi Jonnen vanhemmat ja kummit.

Kolmen tunnin retken jälkeen saavuimme takaisin Poropuiston päärakennukselle. Varpaat alkoivat olla jäässä, mutta mieli oli iloinen. Retki oli mukava ja jännittäväkin porojen vietävänä pimeän luonnon keskellä. Eikä haitannut yhtään, että revontulet jäivät pilvien takia näkemättä!

Bonuksena vielä pari iloista kuvaa viime viikonlopulta.

Koko porukan voimin Sallan SnowLounge-jääbaarissa.

Iloiset hiihtäjät: vasemmalla synttärisankari Kari ja oikealla Jonnen kummisetä Jari.

Sallan talvi

Kati kirjoittaa:

Salla ei ole niitä Lapin suurimpia ja tunnetuimpia kohteita. Ehkä suuret ikäluokat tuntevatkin Sallan vielä melko hyvin, mutta olemme huomanneet, että meidän ikäisille suomalaisille Salla on vieraampi kohde. Niin oli tietysti meille itsellemmekin ja jouduimme käyttämään Googlea apuna, kun suunnittelimme muuttoa tänne.

Meiltä molemmilta on kyselty paljon, että mitä siellä Sallassa oikein tapahtuu. Miten paljon käy turisteja? Minkälaiset rinteet ovat? Mitä muuta siellä tapahtuu?

Tässä tiivistetysti Sallan talvi:

• Sallan hiihtokeskus: 15 rinnettä ja 6 hissiä, metsälaskualueita. Tunnettu hyväkuntoisista rinteistään ja hyvistä rinneprofiileistaan. Rinteet sopivat koko perheelle. Hisseille ei tarvitse jonotella eikä rinteissä väistellä muita. Harjoituspaikka alppihiihtäjille, esim. Ranskan alppimaajoukkue harjoitteli Sallassa ennen Levin maailmancupia. Vuokrattavana hiihto- ja rinnekamoja, sähköavusteisia ja tavallisia fatbikeja sekä metsähiihtosuksia ja lumikenkiä. Kiinnostavaa: Sallatunturin huipulta näkee Venäjälle asti.

Laskettelurinteiden päällä on monista kuvista tuttu ”Salla in the middle of nowhere”-kyltti. Sen kanssa on pakko ottaa selfiet laskettelureissulla.

• Sallan hiihtoladut: 160 kilometriä hiihtolatuja, joista 42 kilometriä valaistuja. Vaihtelevia latuja pitkin sallalaisia maisemia, tuntureita ja vaaroja. Esimerkiksi Ruuhitunturiin menevä reitti kannattaa käydä hiihtämässä, Ruuhitunturissa odottelee kahvila herkullisine munkkeineen ja tunturin huipulta avautuu mahtavat maisemat. Sallassa pääsee hiihtämään myös koiran kanssa, koiralatuja on yli 30 kilometriä. Fatbike-pyörällä saa polkea 12 kilometrin pituisen Kaunisharjun kierroksen.

Viton kanssa avattiin hiihtokausi tällä viikolla. Kuva viime keväältä, jolloin pääsimme harjoittelemaan yhdessä hiihtoa muutaman kerran.

• Poro- ja huskyretket. Sallassa pääsee tietysti perinteisille poro- ja huskyajeluillekin. Sallan Poropuisto tarjoaa niitä molempia sekä muun muassa lumikenkäretkiä ja lappilaisia kotailtoja. Ulkomaisten matkanjärjestäjien suusta on kuulunut, että Sallan Poropuisto on Lapin parhaita poropuistoja. Hinnatkin ovat edulliset muihin kohteisiin verrattuna. Pororetkiä löytyy monenlaisia: lyhyistä ajeluista ruokintaretkiin ja revontuliretkiin. Viimeisenä mainittu on Poropuiston suosituimpia retkiä. Retkelle lähdetään pimeän saavuttua ja porot johdattavat revontulien metsästäjät keskelle pimeää metsää. Siellä sytytetään iso nuotio ja nautitaan tunnelmasta. Ja tietysti yritetään bongata niitä revontulia.

• Moottorikelkkaretket. Napapiirin Safarit vuokraavat kelkkoja ja järjestävät kelkkaretkiä ympäri Sallaa. Kelkkaretkelle lähtijä ei tarvitse oikeastaan mitään muuta kuin ajokortin. Kelkkahaalarin ja ajo-opetuksen saa Napapiirin Safareilta.
• Talvikävelyreitit. Jos suksiminen ei huvita, niin luonnosta pääsee nauttimaan myös kävellen. Sallaan on tehty kolme talvikävelyreittiä, jotka tarjoavat mahtavia maisemia tykkylumipuineen. Reittien varrella voi levähtää keittämään kahvit laavulla tai kodassa. Hiihtolatujen valot valaisevat osittain reittejä. Näistä kävelyreiteistä olen koiranomistajana tosi onnellinen!

Toki Sallasta löytyy paljon muitakin kohteita talvipäiville: kylpylä Holiday Club Sallassa, todella mielenkiintoinen Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo, Sallan liikuntakeskus kuntosaleineen ja suliskenttineen sekä esim. keilahalli.

Talvena aikana järjestään myös paljon omalaatuisia tapahtumia, esim. Viinakauppahiihto ja Suuri poroviikonloppu. Tapahtumista löytyy laaja listaus Sallan matkailun nettisivuilta.

Mutta parasta Sallassa on ehdottomasti se, että ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Täällä voi luvan kanssa vain olla ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Ja upeasta, kauniista, ihanasta talvisesta luonnosta.