Blogimme suhteen olemme olleet hieman laiskoja, mikä osittain varmasti johtuu siitä että molemmat saa omissa töissään ihan tarpeeksi kirjoittaa ja somettaa. Täällä kuitenkin ollaan ja hyvin pyyhkii. 🙂
Talvi alkaa olemaan loppusuoralla Sallassa, niin on hyvä muistella helmikuun kauneimpia hetkiä kameran etsimen takaa.
Valot johdattaa Sallatunturille.Kävimme Katin kanssa kuvaamassa yhdessä revontulia Sallan hiihtokeskuksen pohjoisrinteen kupeesta.Jänöjussi johdattaa tietä talven ihmemaahan.Odottelin aikaisin aamulla saksalaisia kuvaajia Sallatunturin huipulla. Tulivat kuvaamaan upeata auringonnousua.ja se auringonnousu tosiaan oli maaginen!Sakemanni haltioituneena 🙂
Katin perhe kävi helmikuussa kylässä ja pääsivät kokemaan vauhdikkaan huskyretken…sekä upeimmat revontulet, mitä olen koskaan nähnyt!
Kuvasin helmikuun aikana myös useamman freelance-keikan, mukaan lukien kahdet talvihäät Sallan Snowloungessa. Erittäin hienoja, opettavaisia ja mieleenpainuvia kokemuksia!
Vihdoin on Sallassa maa valkoisena, niin on aika julkaista syksyn kuvakooste.
Aloitetaan laittamalla kuva työpaikalta, eli Sallan hiihtokeskuksen itärinteeltä. Horisontissa näkyy myös alkuperäiset Sallatunturit, jotka tätä nykyä ovat Venäjän puolella.
Porot ovat yleinen näky sulanmaan aikaan hiihtokeskuksen rinteillä.
Ensimmäiset revontulet näkyivät syyskuun ensimmäisenä päivänä. Kuva on otettu Suomujärven kämpän rannalta. Upea paikka ja ehdottomasti vierailun / yöpymisen arvoinen. Sijaitsee Sallan puolella, vaikkakin on lähempänä Suomua kuin Sallan keskustaa. Sallan keskustaan kertyy matkaa kämpältä 50km.
Syksyllä on hienoa kuvata revontulia, kun vedestä saa aina heijastukset mukaan kuviin.
Paluumatka Suomujärveltä kotiin ajeltiin pikkuruisia hiekkateitä, josko jotain mielenkiintoista kuvattavaa löytyisi. Aution metsästyskämpän rappusten alla piilottelikin nuori repolainen. Sen verran ujo veikkonen oli kyseessä, että parempaa kuvaa en ketusta saanut.
Kettu
Sumu on valokuvissa yksi lempielementeistäni ja syksyisin sumuisia aamuja onneksi usein riittää.
Sumu tuo tavalliseen metsäkuvaan kivaa mystisyyttä.
Syyskuun puolessa välissä sain kavereita Helsingistä enemmänkin ihmettelemään lapin upeaa luontoa ja ruskaa.
Koko porukka hilpeässä ryhmäkuvassa. Allekirjoittanut ihan oikeassa reunassa.Toni kalastelee taimenia Naruskajoen ruskan väriloisteessa.
Askelmerkit oli retken kannalta kohdillaan ja ruska oli kauneimmillaan Sallan Naruskalla.
Revontulet
Osa porukasta ei ollut eläissään nähnyt revontulia, joten ne oli tilauksessa. Puolessa välissä retkeä taivas kirkastui hetkeksi ja taivaalla oli haalea tanssi. Onneksi kamera sentäs ikuisti silmää kirkkaammin reposet kuvan muodossa muistoksi.
Tulilla
Parasta pimenevissä illoissa oli pitkät tulistelut jätkien kanssa. Kaikki ruuat myös tehtiin avotulella.
Kullaojan vesiputous
Katin ja Vito-koiran kanssa vierailtiin Kullaojan vesiputoksella yhdessä saksalaisten somekuvaajien kanssa.
Kati ja VitoKoppelot eli naarasteeret tiellä.Tunturimaisemaa auringon laskiessa.Kuu ja vaahtokarkkivärit auringon jo laskettua.Perhepotretti laavulla.
Tämä viimeinen kuva otettiin eilen (23.11.) ja nyt on onneksi jo maa valkoisena.
Kuvapäivityksissä on tullut oltua vähän liian laiska, mutta ehkä nyt olisi hyvä aika laitella taas yksi sellainen ilmoille, ennen kuin kesäloma alkaa.
Olen muokkaillut omaa kuvasivustoa myös aika isolla kädellä, joten nyt vain murto-osa kuvista on näkyvissä. Yritys on kova pitää sitä ns. portfolio -tyylisenä, notta vain parhaat kuvat olisi esillä. Saa nähdä kauan pakka pysyy kasassa.
Seuraavan kuvapläjäyksen kuvat on otettu aikavälillä 2.6 – 8.7.2018. Aloitetaan kesäkuusta ja mennään heinäkuuta kohti.
Oli kunnia saada kuvata kummityttöni yo-kuvat.Muutamia hirviä on tullut Sallassa nähtyä auton ratin takaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa oli kamera matkassa. Pysähdyin autolla ja hiiviskelin vielä 50m lähemmäs.Henkilökuvaus on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän. Ostinkin tämän tyyppisiin ”maisemapotretteihin” sopivan linssin (Sigma 35mm Art f1.4). Ps. tämä ei ole maksettu mainos 🙂”Myrskyn jälkeen on poutasää”Poutasää! Kuva otettu Sallatunturilla.Samalla Sallatunturin reissulla tuli otettua myös muutamat markkinointikuvat pyörien kanssa.Sallassa on lukematon määrä upeita suppailukohteita. Ilmatäytteisiä sup-lautoja vuokraa Salla Ski Resort.Kävin tutustumassa Sallan Yhteismetsän vuokraamaan Kalastajan Torppa -erämökkiin ja samalla otin selfien jos…toisenkin. Erämökin vieressä on uskomattoman upea ja kirkas lampi. Siitä vielä myöhemmin lisää kuvia.Tälläsiä sitä voi joskus polulta löytää. Sarvet oli leikattu pois ennen kuin luonnon kiertokulku otti omansa.Tupasvilloja lapin jängillä riittää.Tällä kaverilla ne sarvet vielä oli tallessa. Molemmat löytyneet kallot olivat selvästi vuosia vuosia vanhoja.Tämäkin kuva on Sallatunturin päältä. Kamera suunnattuna kohti Venäjää.Naruskajoki on kirkas!Aina pitää vähintään yksi kuva olla Vitostakin.Drone-kuva Sallan Naruskalta.Hrrr… upean näköistä vettä, mutta aivan jäätävän kylmää!Tietyssä valossa Kalastajan Torpan lammen vesi näyttää ihan maagiselta.Siikaa haettiin, särki saatiin.Ruuassa ollaan kuitenkin pysytty. (Katilta tämän kuvan myötä lämpimät terveiset Eevalle Järvenpäähän! <3)Kalastajan torppa lintuperspektiivistä.
Seuraava kuvapäivitys sitten pullollaan lomakuvia. Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille! 🙂
Valokuvausharrastus oli jäissä useamman vuoden, eikä se kännykällä kuvaamista enempää kiinnostanut. Lappiin muuttaminen herätti kuitenkin harrastuksen taas henkiin ja nyt nautin taas kuvaamisesta. Syytän ja kiitän upeita maisemia. Kehitystäkin on omasta mielestä ollut viime aikoina havaittavissa, mutta ison osan on tehnyt panostaminen kuvien jälkikäsittelyyn. Väistämättä oli edessä hyppääminen Applen Aperture kuvankäsittelyohjelmasta ammattimaisempaan sekä kehittyneempään Lightroom-ohjelmaan. Alussa tuli katseltua Youtubesta Katin kyllästymiseen asti vinkkejä kuvien käsittelyyn.
Kuvaaja itse ihastelemassa tähtitaivasta
Innostuksen kasvaessa mieleen oli juolahtanut, että pitäisiköhän vähän päivittää kalustoa tälle vuosikymmenelle. Kuvasin noin 7-8 vuotta Canon 7d croppikennoisella kamerarungolla. Se oli aikanaan kova peli harrastajalle sarjakuvausnopeutensa ansiosta. Etenkin, kun tuli kuvattua jääkiekkoa muutaman kauden ”puoliammattimaisesti”. Se ryökäleen vanha sotaratsu otti ja tippui lattialle tovi sitten, nokallaan Tokinan laajakulmaobjektiivi. Molemmat hajosivat, joten päätös oli helppo tehdä. Päivitin kerralla sekä rungon että laajakulmaobjektiivin nykyaikaisempiin versioihin.
Linnunrata näkyvissä
Ostin Canon 6d -kamerarungon käytettynä ja siihen tulokasvalmistajan Irix Blackstone 15mm f2.4 -linssin. Viime aikoina sydäntä lähinnä on ollut maisema-, tähti-, ja revontulikuvaukset. Näihin kaikkiin edellämainittuihin nuo molemmat on omimmillaan. Canon 6d täyskennoisuutensa ansiosta houkutteli, koska kuvanlaatu paranee huomattavasti. Irix Blackstone on taas tehty yövalokuvausta silmällä pitäen ja olin lukenut siitä pelkkää hyvää. Objektiivissa on pieniä juttuja, jotka on kuitenkin erittäin hyödyllisiä kun kuvataan pilkkopimeässä ja pakkasella. Valovoima tietenkin, mutta erityisesti tarkennuksen lukitus on odotettu lisä, jottei tarkennus pääse liikkumaan, kun kuvataan ja häärätään pimeässä. Tähti- ja revontulikuvauksissa tarkennus on hyvä säätää käsin äärettömään. Irix Blackstonessa äärettömän löytää helposti kun se ikään kuin naksahtaa paikalleen ja se onnistuu helposti näkemättä ja ilman että tarvitsee ottaa hanskoja pois käsistä.
Olen nyt useamman päivän jo odotellut, että koska pakkanen karkottaisi pilvet tiehensä ja peittoaisi taivaan tähdillä. Eilen se tapahtui ja pääsin ensi kertaa kokeilemaan uutta parivaljakkoa tositoimissa.
lupasin edellisessä postauksessa, että lokakuun lopun kuvista tulee oma postaus. Tämä siitä syystä että siinä hypätään talvisiin maisemiin ja toisekseen myös siksi, että kuvia on paljon.
Valitettavasti viime päivät ovat olleet enemmän ja vähemmän plussan puolella, joten lumet ovat tätä menoa vain muisto. Hieman kerkesimme jo Katin kanssa tuuletella, että se etelästä tuttu ja useamman kuukauden kestävä vesi, loska ja pimeys kestikin vain pari viikkoa. Välillä saimme nauttia jopa -17 asteen pakkasista ennen kuin alkoi lämpeneminen. Huomiselle on onneksi luvattu lumisadetta enemmänkin, niin pidetään peukut pystyssä, että talvi tulisi kunnolla pian ja että pääsisi mäkeen ja laduille.
Nyt niihin talven lumisiin maisemiin…
Vapaapäivänä tuli tehtyä luminen fillariretki Naruskalla hirvenmetsästäjien seassa.Ihan eri fiilis lähteä iltaisin ulkoiluttamaan Vitoa, kun kuu, lumi ja tähdet näyttävät tietä.
Sallatunturilta avautuu upeat maisemat.VillapaitakelitKati ja Vito nautiskelee auringonlaskusta.Itse nautistelin Viton kanssa rennommin Sallan hiihtokeskuksen huipun riippukeinuissa.Salla in the middle of nowhereJoskus taivaanvärit ovat tarunomaisia.Halo-ilmiö!Tykkypuu tunturin huipulla.Sallatunturin huipulla kota kutsuu tulistelijaa.Tuosta näkee Venäjällä tätä nykyä sijaitsevan alkuperäisen Sallatunturin.Piilossa, ettei häikäise.Jäniksenjäljissä.D-vitamiinit talteenVälillä on pakko ajaa sivuun ja kaivaa kamera esiin.
Winter wonderlandLoppuun vielä yksi ”jäätävä” kuva Salmijoesta.